United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jo poi'at muut sekä tyttäret alkoivat ottaa Vaatteitaan, toiset iloitellen leikkiä löivät, Muut taas lauloivat tahi juoksivat sänkiä pitkin. Mut Elias lausui: »Kah, kuinka nyt aurinko kirkas Tuolla jo vaipuu pois, luvaten huomennakin poutaa. Niin se jo meillekkin pian tuo ihanan ilopäivän, Ah, jona vaimoni oot!
KREIVINNA CAPULET. Sä keksi keinot, minä keksin miehen. Vaan nyt saat ilo-sanomia, tyttö. JULIA. Näin inhaan aikaan ilo onkin tarpeen. Ne kertokaa, ma pyydän, äiti hyvä. KREIVINNA CAPULET. Niin, lapseni, on valpas isä sulla; Hän haihduttaakseen huoles, äkkipäätä Sinulle hankkinut on ilopäivän, Jot' emme tienneet ennalt' aavistaakaan. JULIA. No, äiti, sanokaa, mik' on se päivä?
Mutta kun pikku Helmi oli jo yli kolmen vuoden, alkoi hän epäillä, tokko hän saakaan muita perillisiä kuin tuon yhden. Kapteenin olisi taasenkin ollut mentävä merille, mutta sitä ei hän hennonnut nyt tehdä. Hän ei raskinnut vaimoansa siinä tilassa jättää onnensa nojaan, eikä ikävöimään miestänsä; päälliseksi tahtoi hän omin silmin nähdä sen ilopäivän, jona hän saa toisen perillisen.
AINA. Olemme säilyttäneet kaikki samassa kunnossa. TAAVI. Tuo nojatuolikin on vanhalla paikallaan. Siitä vaan puuttuu... ARO. Vuoden vielä jos vanhus olisi voinut elää, niin olisi nähnyt tämän ilopäivän. Kylläpä hän hartaasti sitä toivoi, sydämellisesti rukoili, mutta... Rakas äiti vainaa! Paljon olisi minulla nyt sinulle sanottavaa. Tiedänpä kuitenkin sinulle antamani lupaukset pitäneeni.
Kaiken tämän alla itki Juoseppi kovin; ilopäivän aamu ei ollut erinomaisen lupaava hänelle. Myöskin eräässä toisessa huoneessa, pitäjään paraassa, vuodatti toinen ihminen kuumia kyyneleitä tänä poutaisena aamuna.
Hunaja ja mesileipä makialle maistaa, Kultani suu sekä huulet on toista; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Voi koska näen minä senki ilopäivän: Kultani sivullani kulkevan ja käyvän! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää, Vaan minun kultani ei tule sentään; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo!
Voi koska nään minä senki ilopäivän, Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää, Vaan minun kultani ei tule sentään; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kant. Es. 8.
Ja tämä kaikki pitkän elämän ja pysyväisen onnen toivojen keskellä, kymmenen päivää ennen häitä, suuren ja kauniin ilopäivän jälkeisenä yönä, sen päivän jälkeen, jolloin hän oli niin iloisesti laskenut leikkiä ja nauranut! Kaikki olivat vieläkin näkevinään hänen elämänhaluisena ja rakastettavana, lapsellisten temppujen keksijänä, keskellä ruhtinaallista juhlakulkuettaan!