Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Nyt Päivän kummulle käytiin tulojuhloa riemuamaan, kevätjuhloa nuoren Suomen, valojuhloa Väinön maan, johon yhtyis nuoret ja vanhat ja aika vanha ja uus ja muinaispäivien muistot ja toivojen vastaisuus. Ikitammien sijalla kasvoi siell' lehto nyt kaunoinen ja lietona leppien helke soi lempeä tuulosten; mut viel' oli ennallansa kisatanner tanhuavain ja paikallaan oli paasi, pyhä paatero loihtijain.
Ja kestikutsut muistin ja valoon ja ihmiskuhinaan niin jouduin, iloon en. Vilu siell' ei ollut: kuin kesällä kivinen kauppatori, jota paahtaa päivä, jota väet ja vankkurit rämistävät, niin paahtui sieluni siellä.
Sotapoikain nuort' oli pontta ain' ilo katsoa hälle, ja luo jos kuinkakin joutui, hän tuumi vain: »No, onkos eempänä nuo?» Ja teltankin niin piti olla kai, ett' antaa tilkkasen vois, jos ken tulen keskellä uupuis tai jalon haavan jos saanut ois. Ja jos teltan harmajan seiniin loit vain silmäs, niin poikenneen siell' luodin ja kaksikin nähdä voit, ja hän siit' oli ollakseen.
Ken sen templiin kulki, Liian pyhään kulki, Jotta siks sen risti Merkitsisi julki. Templiss' yö on vuoroin, Raskas kaiho vuoroin; Varjot synkät heittyy Komeroihin kuoroin. Hämy siell' on musta, Hämy liian musta, Jotta mitkään muistot Antais valaistusta. Silmäs siellä kaihtuu, Ja kun noin se kaihtuu, Kaikki kuvat, mielteet Sulta tyhjiin haihtuu.
Siell' on suohut sorkutella, kanervikko kaalaella, siellä Kirjos, siellä Karjos, siellä muita mullukoita rautaisissa rahkehissa, kymmenissä kytky'issä. Siellä laihatki lihovat, lihaviksi luutki saavat. "Lepy, lehto, kostu, korpi, lempeä, salo sininen! Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto tänä suurena suvena, Herran hellennä kesänä! "Kuippana, metsän kuningas, metsän hippa halliparta!
Kanss' mielen etsii siellä Ain' ijäist' menoo taivaass' Juur' Herran pyhäin seurass'!» »Taivaass' on kunnia Mull' valmis korkia, Sin' kirjaan elävitten On nimen pantu, tiedän, Siell' iloss' parhaass' pauhaan Ja Herrall' kiitost' laulan.» VILLE.
Kuinka uskalsitte Noin ongelmoilla Macbethin Ajella murhan vehkeisin? Ja mua, noitain emäntää, Pahuuden salakeksijää, Ei kutsuttuna neuvontaan, Tekoa taian katsomaan! Ja mikä pahin: vaivaanne Tuo ilkimys ei palkitse; Se häijy, rietas itseään Vaan rakastaa ja hyötyään. Parannus tehkää! Poistukaa! Ja huomenna mua kohdatkaa Varahin Acheronin suulla; Siell' onnens' saa Macbethkin kuulla.
Empinyt eipä Athene päilyväsilmä, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi, kohta akhaijien laivain luo merinopsien saapui, keksi Odysseun siell', uron mielevän, Zeun älyverran, seisovan hiljaa; laivaans' ei lujalaitahan, tummaan koskenut, sill' ylen närkästyi sydän aimo ja mieli.
Mutta apulaisen nuori rouva, jonka sylissä lepäsi pienoinen lapsi, rupesi sitä uneen nukuttamaan ja hyräili: Siell' on lapsen hyvä olla Tuonen Herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa. Pienonen nukkui, ja nyt visersi satakieli hienoimpia säveleitänsä. "Kanaljaa!" kuiskasi provasti. "Suloista!" huokasi Helmi. Myöhään yön suussa he vasta lähtivät kotia.
Siell' elää kansa niin sitkeä Kuin vaahteren latva nuori; Se kyllin saanut on itkeä, Mut vankkana on kuin vuori; Se orjana ollut on ounaan herran, Se vaivaa nähnyt on toisen verran Kuin Suomi muu, mut murtumaton Ja hilpeä vielä se on.
Päivän Sana
Muut Etsivät