Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kane säilyy pohjanperän-matkustajain historiassa pelkäämättömänä merimiehenä, vaan samalla myös rakastettavana miehenä, jonka koko luonnetta hallitsi todellinen Jumalan pelko ja ihmisrakkaus.
Se toki löytyi myllyrännin häkistä ... ovat voineet housutkin mennä sinne ... minäpä juoksen katsomaan ... kyllä kai se tuo vasu tuossa sillä aikaa säilyy ... kyllä se ne minulla maksattaa, mutta milläpä minä ne maksan... Voi kova onni sentään, kun sen olisi pitänyt saada ne huomiseksi jalkaansa ... olisin minä ennättänyt saada ne saunan orrella yön aikaan kuiviksi. No, nyt ne meni koskeen!
Vaan liki astuos, ett' edes tuokion saa halaella ystävä ystävätään sekä yhdess' itkeä huoltaan!" Kutsui noin, kädet kurkottain ikävöitsevin innoin; vaan syli tyhjää sulki, ja maahan sauhuna sielu upposi uikuttain, ja Akhilleus karkasi pystyyn, hämmästyin kädet yhteen löi, sanan haikean haastoi: "Ihmepä ihmehien! Siis Hadeen maillakin, näämmä, säilyy sielu ja hahmo, mut on elo ilminen poissa.
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun on syöpynyt piirteesi mieleen mun, pois loittonen kiertäen kaarteen; taas tultua myrskyhyn, maailmaan, minä kummana kaikille kertoa saan, ylimaat min kätkevät aarteen. Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston, kevyt huokua syyttömän rinnan on kevät-taivonen päälläs päilyy. Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö on kaukana kaihon ja synnin yö kai täällä sun sielus säilyy.
Yhtä korkeana säilyy juhlamielemme seuraavana päivänäkin. Elämme kokonaan vallankumouksen merkeissä.
Tuon kasvin koti satumaassa on; ah, *siell'* on rakkaudenkin paikka parhain. Tuot' yrttiä vain lapset auringon suojaavat siimeksessä kukkatarhain. Niin rakkauden laita myöskin on. Veressä täytyy tulta auringon myös olla, jotta rakkaus siinä säilyy, kukoistaa, päivän seesteisenä päilyy. NEITI SK
Tiedot, taidot, sen mä takaan, siten sulle aukenee, tunnossasi rauha säilyy, puhtautta silmäs päilyy. Ja kun kerran koulustasi astut elon taistohon, kunto sull' on povessasi, voimakas käs'vartes on, taitosi myös käytät varmaan kunniaksi maasi armaan. Hiiri ja leijona. Kuumana puolipäivän hetkenä oli leijona laskeutunut puun varjoon lepäämään. Silloin tuli siihen joukko hiiriä.
Juha tepasteli ja hypäkehteli eikä tiennyt, miten hyvän mielensä ilmaista... Tuli toki tämä vieras parhaaseen aikaan. Ilman sitä olisi viikko vielä murjotettu ja tiesi, olisiko sittenkään sopua tullut. Vaan niin pian kuin sille tulee mieluinen vieras, aina mieli keikahtaa. Heitä tänne pihaan ryysysi. Minäkin heitän. Säilynee kai laukkuni tuvassa? Säilyy se!
Kuinka on siis käsitettävä, että tämä biologinen muodostuma kelpaa myöskin tieteellisen, objektiiviseen pätevyyteen pyrkivän ajattelun pohjaksi? Sillä tosiasia on, että tämä luonnollinen maailmankuva säilyy myös tieteellisessä ajattelussa.
Haihtumaton muisto. Muut muistot haihtuu, katoaa, Yks säilyy yksinään: Onk' iloinen vai suruinen, En tiedä itsekään. Kun riemun päivyt loistettaan Mun elontiellein luo, Kuin varjo aina muassain Käy muiston haamu tuo. Kun murhe mielen valloittaa Ja silmä kyyneltyy, Ei murhe sitä yksin tee: Se on myös muiston syy.
Päivän Sana
Muut Etsivät