Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Vihdoin toki ääniä hän kuulee, Joukon naisia hän nähdä saa, Heidän seurassansa impi kaunis Levottomil askeleilla käy. Vallattomast nuorukaisen sydän Sykkii, silmänsä hän teroittaa Kohden povee lähestyvän immen, Näkyisikö onnen merkki siel. Näky armahin! Siel ruusu kaunis Huohottavil rinnoil punertaa: Niinkuin haamu nuorukainen seisoo, Kuulee kaukaa meren pauhun vaan.
Maaria aukaisi sinetin ja luki vähän aikaa. Ruusu ruusun perästä nousi ja katosi hänen poskillansa. Hän vei kirjeen isällensä, ja Niinille hän sanoi: »Kirje on Aarni Vakaselta; tuo *jalo* mies rakastaa ystävätäsi. Oi Niini, kuinka olen onnellinen!» Niini iloitsi ystävänsä onnesta, mutta pois hän tahtoi, tuonne pieneen kamariinsa taas. Hän kaipasi yksinäisyyttä.
Ei pikku pursille se väylä luotu, tää haaksi jota halkoella tohtii, ei miehille, jotk' itseänsä säästää. »Sa kuinka rakastut niin kasvoihini, kaunista ettet katso yrttitarhaa, säteissä Vapahtajan kukkivata? On tässä ruusu, jossa lihaks tuli Jumalan Sana; tuoll' on liljat, jotka hyvälle tielle tuoksullansa johtaa.» Beatrice näin.
Sesiliankin sydämen ympärillä kutoi hänen harmaa kohtalonsa yhä tiukempaan verkkoansa, ja yhä vaaleten, niinkuin lakastuva ruusu, kävi hän nyt jo ilotta läheneviä häitänsä vastaan. Tukholman matka oli saanut hänelle sen selväksi, jota hän ennen vaan peljäten oli aavistanut; hän ei taitanut kunnioittaa sitä miestä, jonka kanssa hänen sydämensä rakkaudessa oli kasvanut yhteen.
Hän täynn' on tulta, lempeä, Vihastuu taikk' on hempeä Ei ruusu, jollei piikkiä. Ken mieltyis valhekukkaseen? Hän tuores on ja viehkeä, Kuin hehku viinin rypäleen Sen moist' on harvoin nähtynä! Saimaalla souti poikanen Kanss' immen iltasilla. Kuvastui iltatähtönen Sen rannan matalilla. Vaan sorsasiskot uidessaan Sen kuvan sotki kerrassaan.
Kuin huolivi kuutamon kultanen vyö Tuon tumman tunturi-lammen, Niin valaiset mieleni mustan yön Sinä hellällä vienoudellas. Läpi kasteenhelmien hymyilee Sulopäivyen koitossa ruusu, Niin myös läpi lempesi kyynelten Sun sielukas, sininen silmäs. Kuin kesäisen taivahan ruskot vain Läpi auerharsojen hohtaa, Niin hieno ja lämpöinen purppuravuo Luo ruusuja poskesipäille.
AMARIA. Mun armaani, mun ihanaiseni, Sa kaunein ruusu jylhän Gilboan, Mun kyyhkyseni vuoren liepeellä, Niin raikas kuni kukkatarhan kaivo, Kuin lähde rintehellä Hermonin Nyt tahrainen ja saastutettu liina! On häväisty nyt Amarian maja. Nyt viheltävät ohikulkijat Ja päätään pilkallisna puistellen He myrkkyhuulin mulle kuiskaavat: Kas, tuoss' on isä kurjan Esterin!
Murheen okaat peität Sä säälin vaalevilla ruusuilla. Valkoinen ruusu pyhän rakkauden On merkki; maallinen tuo punaliekki On sammutettu, lehdet valkoiset Kohoovat niin kuin enkelien siivet. AKSEL. Voi, Valpur! Valpur! VALPURI. Armas ystävä! Sä mieltäs lohduta. AKSEL. Vai lohduttaisin? Oi, miten voit sa tointua niin pian, Niin helposti? VALPURI. Ma olin valmistaunut. AKSEL. Olitko valmistaunut?
»Miksi himeys nyt otsallasi, Joka ennen puhdas, kirkas oil?» Niin hän kysyi äänel vakavalla, Hälle vastaukseks lausun mä: Metsis autioissa vaeltelin, Pensastoissa orjanruoskist täys; Tuulen murheellinen ääni laaksois Sydämmeni kovin synkisti. »Puhtautta korkee taivas tahtoo, Puhtaus on lemmen asunto. Lias lammikon ei ruusu kasva Eikä saastaisuudes rakkaus.
Häntä otetaan ilolla vastaan, hänen käsiään suudellaan ja hänelle hymyillään, sillä hän on viehättävä kuin ruusu, ja mihin hän ilmestyy, siellä kaikki muuttuu valoisaksi ja iloiseksi. Kiertomatkallaan saapuu hän myös Bartekin tölliin. Koira ei tahdo päästää häntä sisään, mutta Magda karkoittaa sen innossaan halolla. Oi, kaikkein armollisin rouvani! kullankappaleeni! kaunis punanen marjani!
Päivän Sana
Muut Etsivät