Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Samoinkuin ruusu, joka viljelyksen kädestä vähitellen on saanut toisia muotoja ja toisia värejä, on kadottanut piikkinsä ja niiden sijaan saanut vaalean vihreän, tumman sammal-peitteen, niin vaikuttaa viljelys ihmiseenkin, muuttaen monissa polvissa itse tuon ulkomuodonkin.
Kummastuen katsahti ruusu sijaa, jossa he vielä eilen olivat riidelleet ja huomasi siinä vaan tyhjät varret: kukat oli katkaistu pois. Ruusu huokasi ehdottomasti niin kovasti, että ihmiset sen kuulivat. "Mikä se oli?" kysyi joku toiseltaan, vaan ruusu oli nyt niin hiljaa, ett'ei sitä voinut kukaan syyttää.
Mieheni sisarentytär! sanoi eräs nainen pöydän luota... Sinähän olet kuin tuore metsän ruusu, kun vielä on sadepisareitakin kasvoillasi ... ja kylmä näyttää sinun olevan! hän tarttui minua kädestä kiinni. Mutta näin kyllä hänen katselevan pukuani. Saat nähdä, että se on liian pitkä liivistä sanoin minä; samaahan sanoin jo kotona!
«Ole vaiti, lipokieli!« lausui ukko. Hän kehoitti työhön, mutta jäi seisomaan yhtä uteliaana kuin muutkin. Vaan katsellen ulos järvelle istuu kamarissa nainen. Hänen poskillansa lepää vaaleus, jonka takaa väliin puhdas ruusu pistää esiin. Hänen silmänsä ovat kyyneliä täynnä, mutta kumminkin niistä loistaa autuas hohde. Hän on syviin ajatuksiin vaipunut. Maria on tuo nainen.
Elias istui pöydän ääressä ja katseli ruusua, joka siinä kukki, sekä sanoi, kun Kerttu tuli: "Kuules, anna minulle muistoksi tuo puolipuhjennut ruusu. Minä tulen joskus vaihettamaan sitä täydesti puhjenneeseen, jos saan." Kerttu otti sanaakaan sanomatta kukan ja antoi sen Eliaalle.
Aurinko kultaili luonnottaren utuisia antimia ja havahutti ihmiset päivän puuhiin. Silloin aukasi silmänsä ruusu. "Voi kuinka ihanata!" huudahti hän. Suru oli kadonnut, murhe poissa ja vapaana, ilomielin tähysteli hän jälleen Jumalan luontoa. Mutta tuskin oli hän kohottanut kiitollisen katseensa taivaalle ja lopettanut ihailemisensa, kun hän taas kuuli ääniä puutarhasta.
"Ruusu, veripunanen ruusu; tai tulpaani sinä olet tulpaani! tulpaani, joka surmasit Eevan voi Eeva, Eeva kuule, tässä on tuo kirottu myrkky-kukka käärme!..." Näin huudahdellen polki hän ruusua, nosti sen ylös, repeli tuhansiksi sirpaleiksi ja levitteli palaset tuulen viedä. Ruusu raukka, joka oli niin syvästi surrut hänen vahinkoansa!
Sanotaan niiden olevan sinun mielikukkiasi.» »Ja niitä rakastavat aina ne, joissa runouden henki asuu. Ruusu on lemmenkukka ja saman kukan omistamme vaitiololle ja kuolemalle. Niinkauan kun elämällä vielä on jotakin arvoa, koristaa se meidän otsaamme, ja kun meitä ei enää ole, sirotellaan niitä meidän haudallemme.»
Ja kukkivat kasvit ihannellen katselivat lähdettä ja nyökähyttelivät päätänsä ohitse lorisevalle purolle; mutta lemmen ruusu uskalsi muita enemmän ja syöksi hehkuen sen kirkkahaisen sydämelle, ja iloisempana ja ruusunhohteisena vieri puronen edellensä.
Näki, kuinka täyttyi, haipui ja vaipui tyrskyyn tuo. Hänen silmänsä umpeen vaipui, ei koskaan hän enää juo. RUUSU METS
Päivän Sana
Muut Etsivät