Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Jos kirjotella taitaisin minä rakkauen sen, Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syämen. Se rakkauen kipinä, joka syttyi rintahan, Ei taia ennen sammua, kun pääsen hautahan. Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava, Niin kaunis myös se rakkaus oli meissä alkava. Nyt kyyneleeni vuotaa, sen kaikki näkevät, Ja päiväni on pitkät ja kovin ikävät.
"Silloin säpsähdin, kuin tykin luoti Oisi käynyt vanhaan rintahan': Kaikuipahan herrain suusta nuotti, Voimakas ja tuttu, vastahan'. Herra Jumala! En saata, en, Selitellä tämän sävelen Lumovaikutusta mielehen'! "Tuo se oli, joka äänellänsä Meitä taistoon kutsui, kiihdytti! Tuo se silloin soi, kun veressänsä Kuolemaan jo kaatui kumpppani!
"Poika, oi poikanen, Elelet leikkien, Ruusuja painelet Tyttösi rintahan, Toisia suutelet Poskilta pois!" "Huoleti! sydämeen Jäävät ne iäkseen, Muuten ei onneni Kestävä ois!" Dresden 25/7 EL
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Hänen miekkansa välähtää, hän hyökkää härkää kohti ja upottaa sen kahvaansa myöten rintahan härän, joka hänen edessään seisoo, sarvet tanassa, eteensä tuijottaen. Härkä vaipuu polvilleen, kaatuu kyljelleen, hurmeinen haava rinnassaan. Mutta tuskin on se tehty, kun kuuluu kaikilta haaroilta huuto: Murhaaja! Teurastaja! Murhaaja! Teurastaja! Eikä tiedä ääriään katsojain inho.
Ja Helmin kullakseinko saan? "Tik, tak, tik, tak, tik, tak." Vaan miehen povi tyynesti Taas tykkivi: "tik, tak." Kun unet haihtuu, hartaasti Se vastavi: "tik, tak." Mut isänmaa ja vapaus jo työhön kutsuu. "Tik." Ja taas lyö rinta rohkia: "Tik, tik, tik, tak, tik, tak." Ah vallan vaivaloisesti Käy vanhana tik, tak. Ja vaikeutta varmasti Tuo rintahan tik, tak. Oi, sydän!
"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi, enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi, "ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, parempahan se pyrki vaan, jalohon rintahan." Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen, ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: "
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: »Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!» Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Dina kumartui hänen ylitsensä ja piti nenäliinaa hänen suunsa edessä. Kun Dina otti sen pois, oli hänen päänsä vaipunut rintahan ja nyt oli hän nukkunut ei enää konsanansa herätäkseen. Dina seisoi hetkisen katsellen häntä, tarinan ruhtinasta, nuoruutensa unelmien ihannetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät