Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Zeus isä, auta jo pois pimeästä sa poiat akhaijein, seestytä taivaas, suo valo silmiin, kaatua salli päivän kasvojen alla, kun surman meille jo sääsit!" Virkkoi noin, ja jo Zeus hänen kyyneliään polotellen hääteli hälvenemään yösankean, saartavan usvan; päivä jo paistoi taas, koko taistelo selkeni silmiin. Pyys sotaärjyiseen Menelaoon kääntyen Aias: "Rientäös katselemaan, Zeun-heimoinen Menelaos!
Kohta kun kulkue tuo tuli rantaan viljavan Troian, maalle he nous perätysten, kuss' oli veettynä taajaan laivat myrmidonein liki haahta Akhilleun nopsan. Luo pojan huokaavan emo korkea riensi ja kietoi rakkaan pään sylihinsä ja ratkesi itsekin itkuun, noin sanat siivekkäät polotellen laati ja lausui: "Miksikä itket, lapsi? Mi noin mure mieltäsi murtaa? Kerro jo, mult' älä peitä!
Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen, ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veipä kuitenkin vähäsen sormella nimettömällä, kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan; siit' on polo Pohjolassa, elo leivätön Lapissa. Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä löysi sampuen muruja, kirjokannen kappaleita, rannalta merelliseltä, hienoselta hietikolta.
Säälien katseli häntä Menoition urhea poika, noin sanat siivekkäät polotellen hälle jo lausui: "Voi, polot miehet, akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Kaukana syntymämaastako siis sekä luot' omienne ruokkia hohtava sais hipiänne jo hurttia Troian! Virka jo, Eurypylos, jumalainen sankari, kerro, hirveän Hektorin peistä akhaijit vieläkö torjuu, vai joko surmaan sorruttaa ase ankara heidät?"
Vaan polotellen Zeus näki urhojen haikean murheen, näin sanat siivekkäät jo Atheneen kääntyen lausui: "Lapseni, unhottuiko jo sult' ihan sankari uljas, ei osu mielees ollenkaan kuten ennen Akhilleus? Tuoll' yhä laivain luona hän istuu korkeakeulain, ystävätään yhä itkee; muut ovat atrian ääreen käyneet kaikki, mut hänp' ei ruoan rahtua maista.
"Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa, korvesta koverakoura, havun alta harvahammas Pohjolan kujan perille, Pohjan karjan käytäville!" Siitä Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni: eloni meni merehen, sampo särkyi lainehisin!" Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen.
Vaan polotellen Zeus näki niitten haikean murheen, synkkänä päätään puisti ja haasteli noin sydämelleen: "Voi polot! Teidät miks sai Peleus valtias meiltä, kuoleva ihminen, teillä kun kuoloton on ikinuoruus? Koitojen maan asujain kera tuskia kärsimähänkö? Luotua kurjempaa kuin ihminen eip' ole toista, piiriss' aavan maan mitä henkivi, liikkuvi missään.
Niinp', oi Zeus, nyt viimeinen sinä toivoni täytä: turvaan meidän suo toki päästä ja turmio välttää, iliolaisten noin älä salli akhaijeja sortaa!" Virkkoi noin, ja jo Zeus, hänen kyyneliään polotellen, viittasi, ettei ois väki sortuva, vaan tuhon välttäis.
Päivän Sana
Muut Etsivät