Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Kala seuraa mukana kelluen vatsa ylhäällä minua kohti siihen, missä seison polviani myöten vedessä. Ennenkuin se ehtii luiskahtaa ohi, nostan sen siitä koukulla jalkaini juuresta ja kahlaan maihin. Siiman höllentyessä on perho irtautunut sen suupielestä. Sen lujemmassa se ei ollut. Jokin potkaisu ja pyörähdys ja se olisi voinut päästä.
Ei siis riitä, että ne niinkuin pintaperhot heitetään pinnalle veden vietäväksi, vaan on niitä liikuteltava niinkuin vedessä liikehtii pieni hermostunut tai muuten sairas pikku kala. Se tapahtuu parhaiten hiukan nostamalla ja laskemalla vavan kärkeä. Perho on heitettävä joko poikkivirtaan tai alas, ei aivan kauas, vaan niin, että vavan kärki aina tuntee perhon.
Eihän syö, no tietää sen Ikävissä, kaivaten. Taas emännäll' on vieraita Niin paljon häät on talossa! Jo syö vieras entinen Vierell' istuu tyttären. Halki laajan Metsälaakson Lensi perho. "Onhan ihme", Kuiski kukka, "Lennät noin!" Halki ilman, Tuulten teitse Kiiti kotka. "Luojan luokse", Huokui honka, "Nouset noin!" Niinkuin taivaan Tanssitanner Leijui pilvi.
Veteen pudonnut perho saa sitten upota niin paljon kuin tahtoo ja kulkeutua kaaressa virran mukana, kunnes se siiman suoristuessa pysähtyy, jolloin tehdään uusi hiukan pitempi heitto j.n.e. Tämä on sitä, mitä englantilaiset nimittävät wetflyfishingiksi. Se on hiukan umpimähkäistä lätkimistä, kosken piiskaamista paikasta toiseen.
"Rakastatko minua?" kysyi vuokko, kuoliaaksi lakastumaisillaan, kun varsi oli poikki. "Vai niin, sinäkö se olit!" sanoi perho. "Katsohan, miten kaikki kunniamerkkini hirveästi turmeltuivat! Mitenkä nyt enää voin näyttäytyäkään hienoissa seuroissa." "Rakastatko minua?" kysyi kuoleva vuokko. "Ja miten pölyssä ovat frakkini liepeet", puhui Apollo omiansa.
Totuus on kotelo, toukka ja perho!» Taa korpien päivä painuu, vesi kultana kimmeltää, mut kultaisempina kaislat ja salmet ja saaren pää. Ah, rinta rauhaton, jospa levon täältä se löytää vois ja muistoistaan jos pääsis eik' ollut toivoja ois! Tuon auringon kullan kenpä vois kätkeä sydämeen ja itselleen olla outo kuin kaislat ja välke veen! Hiljaa, hiljaa, sydänparka!
Joko ne ehkä poistuivat, niinkuin välistä odottamatta tekevät, etsimään ruokaansa jostakin toisesta paikasta? Ei, siinä ne vielä ovat. Olisiko ensimmäinen luonnon perho lakannut tulemasta alas ja jokin toinen laji tullut sijaan? Sama se on yhä. Sitä alkaa pian tulla kuin pyryttämällä. Niitä putoilee kuin lumihiuteita veteen.
Väisteletkö ruusu raiskaa, Hyljäätkö sa omasi? Ruusu lausuu. Perho kuiskaa: "Pistävät on okasi". "Kiittämätöin," ruusu huokaa, "Kesäpäivän lempinyt Etpä huomannut sa okaa, Ei se silloin pistänyt." Pyry ilmassa. Rakeet lentää, tuuli vinkuu, Kas nyt, mikä mylläkkä. Itä "ilkiästi inkuu", Käypä kunnon pölläkkä. Nelistä nyt, hummaseni, Rientäkäämme kotihin.
Ken ei mitään tunne, ei tiedä, ei nää, vaikk' käy hän suuresta kieltäessään: Ken tosi suuri ja viisas on, hänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti. Sadat kolmet lahkot kiistoin, järkisyin tuo todet julki! Kolkutit sa harhain oveen, salat sulta totuus sulki. Tositulta ei oo loimu viisauskynttilän, mi hohti; tositult' on lemmen liekki, mihin perho syöksyi kohti.
"On ahdas mökkis, köyhä, riemuton, Siell' ilotonna rintas sykkäilee; Tääll' liekkii päivä, riemun valta on, Ja lempi suuteloineen vartoilee". Se virsi pikku-kukkaa liikutti, Se liehijälle oitis suuta soi; Ja perho suutel', lausui: "hyvästi", Ja muita ruusuloita kosioi. Ken johti tänne ties? Etäällä aavikon Ja vuorten takana Sun synnyinseutus on, Sait yksin kasvella.
Päivän Sana
Muut Etsivät