Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Kun virta on saanut viedä siimaa jonkin verran ulos vavan kärjestä, nostetaan vapa niin paljon, että se taipuu hiukan taapäin, annetaan samalla nousseen vavan oikaista siimaa niin suoraksi kuin se on mahdollista, jolloin vapa sen jälkeen samassa viedään eteenpäin. Perho silloin putoo veteen joko poikki kosken tai viistoon, kuinka tahdot.
Se on tehtävä niin, että perho putoo noin kyynärän verran kalan eteen siinä, missä se seisoo pohjassa ruokaansa pinnalta vaanien. Vavan huojuessa ja siiman liikkuessa edestakaisin ilmassa on hän huomannut jonkin matkaa rannasta hiukan ylöspäin kalan taas pistävän.
Nyhtäisen irti koukun ja mylläri pääsee istumaan. Näyttäkääpäs... Eikös teillä ollut juuri tämmöinen ... juuri tämä perho ylinnä perhossiimassanne? Tämmöinenkö ... tämäkö? ... mutta mitenkä se olisi joutunut minun housuihini?
Ken vaipuu Sulon koraaniin Ja sitä tutkii myöhään, varhain, Hän opin kiistat välttää niin Ja totuuteen käy tieltä harhain. Kun perho liitää ruusun luo, Se siinä vain on syvä mieli, Ja viisaus ainoa on tuo, Mit' yöhön laulaa satakieli. Mut hienoin ongelmista maan On vyö Suleiman vyötäreillä: Hän sais Bokhaaran ja Shiraan, Jos sen hän sois mun selvitellä.
Sä mistä lensit, perhoseni? Sanoppa, ilman asukas, Mi johti sinun kulkuas Mun kurjan kurjaan koppihini? Ei valo aamuruskosen Voi milloinkahan päästä tänne; On kauhu täällä ystävämme, Ei jälkeäkään ilojen. Oi, olet tänne tervetullut! Tunsitko, perho, sääliä? Oletko tuolla ylhäällä Mun kurjan huokauksein kuullut?
LORENZO. Niin, hän tiesi, että Kuort' oli lempes, ilman ytimettä, Vaan tule, nuori perho, seuraa mua, Yhdestä syystä tahdon auttaa sua: Tää liitto heimojenne verivihan Voi ehkä kääntää sulaks lemmeks ihan. ROMEO. Pois täältä! Oi, mua kiire jouduttaa! LORENZO. Hiljalleen vaan; ken juoksee, lankeaa. Neljäs kohtaus. Katu. MERCUTIO. Missä hitossa se Romeo lienee? Eikö hän tullut yöksi kotiin?
Kautta ilmain tuli liikkuu Tuoksuines, Perho kultasiipi kiikkuu Lehdilläs. Ei sua koske saastahuuli Muiskuillaan, Kaste, päivä, perho, tuuli, Nepä vaan. Kun siis suvitaimen lailla Kaunihin, Kaikki syntyy sotaa vailla, Kauneinkin, Miks' käy murhe, vaiva täällä Rinnakkain, Miks' ei viihdy maamme päällä Rauha vain? Syyslaulu.
Kevättä täällä, perhonen sa Ja kukkia et löydäkään; Novellin vangit käsillään Ne piirsi tänne vaivojensa; Ei kuulla täällä milloinkaan Saa yhtään tuulen huiskausta Saat kuulla vankein valitusta Ja liehuella kahleillain. Vapautehen lennähtele Pois täältä, ilman asukas, Ja nauti, perho, riemujas Sull' joita kevät tarjoelee. Jo riennä!
Vuokko seisoi siinä yksinään ruohokossa, aika alkoi tuntua pitkältä ja vuokko rupesi lakastumaan. Viimein tuli Apollo taas sattumalta sinne vielä kauniimpana kuin ennen ja vuokko taas kysyi: "rakastatko sinä minua?" "En, en vähintäkään", vastasi perho. "Mutta minä rakastan sinua", sanoi vuokko. "Mitä se minuun koskee!" sanoi perho.
Pitäen oikealla kädellä vapaa hän vasemmalla pitää perhoa hyppystensä välissä, päästää sitten perhon irti ja alkaa hiljalleen huojutella vapaa. Samalla kun oikea käsi näin käyttää vapaa, vetäisee vasen siimaa rullalta. Joka heitolla ilmassa oleva siima pitenee, ja kun sitä on niin paljon, että sen päässä oleva perho alkaa ulottua rantaan ja siitä hiukan ulomma, tekee hän lopullisen heiton.
Päivän Sana
Muut Etsivät