United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun minä kysyin: miksi sitä kutsutaan, jos joku rauhalliselta matkamieheltä, joka ei mitään pahaa ole tehnyt, ryöstää hänen tavaransa ja elatuksensa, niin myönsi hän sen olevan ryöväystä, vaan kuitenkin piti lain tässä olevan hänen puolellansa ja sakottavan minua. Silloin sanoa pöläytin minä: näyttäkääpäs toteen, että minä teiltä laukun ryöstin; vai luuletteko venäläisen vannovan minua vastaan?
Juustoleipiä, kuului Matin suusta hieman sammaltava ja sissahtava sana. Vai juustoleipiä, huudahti herra suurta ruumistaan hytkäyttäen. Vai juustoleipiä! Sittenhän ne perältäkin ovat syötäviä. Sen sanottuaan herra otti kaksi viipaletta, ojensi toisen Moosekselle, toisen Matille ja sanoi: »Näyttäkääpäs te nuoret miehet, kun teillä on hampaat, mitä näille on tehtävä.»
Nyhtäisen irti koukun ja mylläri pääsee istumaan. Näyttäkääpäs... Eikös teillä ollut juuri tämmöinen ... juuri tämä perho ylinnä perhossiimassanne? Tämmöinenkö ... tämäkö? ... mutta mitenkä se olisi joutunut minun housuihini?
Kas niin hiljaa ja sievästi kiinnittäkää vene ankkurilla ottakaa mukaan tää pieni arkku, jossa lääkärinkaluni ovat eipä pieni valkea haittaisi, mutta se saattaisi herättää huomiota. Lähtään nyt, uljaat pojat, astukaa varovasti, sillä tiemme käy aivan hirsipuun juurelle. Näyttäkääpäs lyhdyllä valkeaa tottahan vaan, toivon ma, tikapuut on jätetyt paikoilleen.
Aivan toista on esim. teräksen sisäinen arvo, sillä siitä aineesta käy valmistaminen tarpeellisia työaseita, mutta kullasta ja hopeasta ei muuta kuin hyödyttömiä korukaluja ja rahaa, tuota kaiken turmion tuojaa, ihmiskunnan kirousta, sen onnettomuuksien alkujuurta. Näyttäkääpäs naskullenne terästä puukkoa tai kirvestä saatte nähdä eikö hän sitä kunnioita!
Tuulen suhistessa sen tummassa latvassa kuultiin sen sanovan pikku puille: "se on oikein, lapset, kasvakaa Jumalan lempeän auringon valossa! Kasvakaa suoriksi ja pitkiksi; näyttäkääpäs, että vanha kumminne saa teistä kunniaa!" Sen kuulivat pikku puut ja kasvoivat hyvää vauhtia iloissaan; ja linnut alkoivat laulaa niiden hennoissa latvoissa.
Näyttäkääpäs, sanoi tirehtöri yhä samalla tavalla katsomatta silmiin ja otti Nehljudofilta paperin pitkällä, kuivalla, valkoisella kädellään, jonka etusormessa oli kultainen sormus. Hän luki hitaasti paperin. Tulkaa konttoriin. sanoi hän. Konttorissa ei tällä kertaa ollut ketään. Tirehtöri istui pöydän ääreen ja rupesi selailemaan siinä olevia papereita; hän aikoi nähtävästi itse olla läsnä.