Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Nämä Novodvorofin sanat, hänen selvästi näkyvä halunsa sanoa ja tehdä jotain mieltäpahoittavaa pilasivat Nehljudofilta sen hyväntahtoisuuden mielialan, jossa hän oli. Hänen tuli paha ja surullinen olla. Kuinka nyt jaksatte? hän sanoi puristaen Kryiltsofin kylmää ja vapisevaa kättä.
Hän toimitteli jotain pienen, valkotukkaisen tytön kanssa, joka herkeämättä jotain loruili somalla lapsen-äänellään. Sepä mainiota, että tulitte. Oletteko nähneet Katjaa? kysyi hän Nehljudofilta. Katsokaas, tämmöinen vieras meillä on. Hän osoitti tyttöä. Täällä oli myöskin Kryiltsof.
Uskotteko te perinnöllisyyteen? kysyi ruhtinatar Sofia Vasiljevna Nehljudofilta, kun tämän sanattomuus alkoi häntä vaivata. Perinnöllisyyteenkö? kysyi puolestansa Nehljudof. En, en usko, sanoi hän. Hänen ajatuksensa olivat tällä hetkellä kokonaan vajoutuneet niihin kummallisiin kuviin, jotka arvaamattomista syistä heräsivät hänen mielikuvituksessaan.
Mitä, kyselikö poika teiltä kuka olette? kysyi hän Nehljudofilta hiukan hymyillen ja luottavasti katsoen hänen silmiinsä, katsoi niinkuin ei olisi voinut syntyä vähintäkään epäilystä siitä, että hän oli aina ollut, oli nyt ja piti olla kaikkien kanssa yksinkertaisissa, ystävällisissä sisarussuhteissa.
Ketä te haluatte nähdä? kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka käveli verkkojen välissä. Katariina Maslovaa, sai Nehljudof tuskin sanotuksi. Maslova, sinua! huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä, nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä.
Kenraali kysyi Nehljudofilta, mitä tämä oli tehnyt tultuaan hänen luotaan, ja Nehljudof kertoi olleensa postissa ja saaneensa tietää sen henkilön armoittamisesta, josta aamulla oli ollut puhe, sekä uudelleen pyysi päästä vankilassa käymään. Kenraali ei näyttänyt olevan hyvillään siitä, että päivällisten aikana otetaan puheeksi virka-asioita, hän rypisti otsansa eikä sanonut mitään.
Näyttäkääpäs, sanoi tirehtöri yhä samalla tavalla katsomatta silmiin ja otti Nehljudofilta paperin pitkällä, kuivalla, valkoisella kädellään, jonka etusormessa oli kultainen sormus. Hän luki hitaasti paperin. Tulkaa konttoriin. sanoi hän. Konttorissa ei tällä kertaa ollut ketään. Tirehtöri istui pöydän ääreen ja rupesi selailemaan siinä olevia papereita; hän aikoi nähtävästi itse olla läsnä.
Hän muuttui yhtäkkiä toiseksi, elämäänsä tyytymättömäksi, jotakin hakevaksi, johonkin pyrkiväksi, eikä hän juuri teeskennellytkään, vaan todellakin aivan kuin omisti sen saman mielialan, vaikkei olisi mitenkään sanoilla voinut ilmaista mikä se oli, jossa Nehljudof tällä hetkellä oli. Hän kysyi Nehljudofilta miten tämä oli asiansa suorittanut.
Me olemme kyllä pyytäneet etteivät lähettäisi, mutta he vaan lähettävät, sanoi tirehtöri vihaisesti vilkkuen äijään. Taidat vaan sinäkin kuulua antikristuksen sotajoukkoon? kysyi äijä Nehljudofilta. En, minä olen vaan käymässä, sanoi Nehljudof. Olet kai tullut näkemään kuinka antikristus ihmisiä kiusaa? Tässä ollaan, katso.
Upseeri siirteli toisella lyhyellä kädellään viiksiä suun edestä ja olkapäät koholla torui jostakin asiasta vääpeliä. Mitä te oikeastaan haluatte? kysyi hän Nehljudofilta. Teillä eräs vaimo on synnyttämässä tuolla vaunuissa, niin minä ajattelin eikö häntä voisi... Ja synnyttäköön vaan. Sittepähän nähdään, sanoi upseeri mennen vaunuunsa ja reippaasti heiluttaen lyhyitä käsiänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät