Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Intiassa Apis Dorsata ei erityisellä innolla etsi onttoja puita eikä kallionhalkeamia. Parvi ripustautuu jonkun oksan kainaloon, ja niin kennokakku pitenee, kuningatar munii, ravintovarat kasaantuvat ilman muuta suojaa kuin työntekijäin omat ruumiit.
Syksyn tullen ilmat vilpastuu, päivät lyhenee, puhteet pitenee, taivas innottomaks valjustuu ja niin kolkoks käypi Luojan silmä. Luovat nesteet vankka routa maahan jälleen kiristää, vetten vapaat voimalaulut tukahduttaa kylmä jää, tuulen soitto puiden tutkaimissa soi niin tyyneltä ja juhlaisalta, soi niin mahtavalta kuin soi suuren kansan kirkkoveisu. Tuota kuullen tyyntyy mieli, muuten rauhaton.
Pitäen oikealla kädellä vapaa hän vasemmalla pitää perhoa hyppystensä välissä, päästää sitten perhon irti ja alkaa hiljalleen huojutella vapaa. Samalla kun oikea käsi näin käyttää vapaa, vetäisee vasen siimaa rullalta. Joka heitolla ilmassa oleva siima pitenee, ja kun sitä on niin paljon, että sen päässä oleva perho alkaa ulottua rantaan ja siitä hiukan ulomma, tekee hän lopullisen heiton.
Sen latvalla nuori puu. Kuin holvina pilvet raskahat sen ylitse kaareutuu. Niin pilvet peittävät seudun. Sade rankkana käy yli maan. Kuin harmaja verkko on laskeunut sun majasi akkunaan. Mut aamuna muuanna eikös: sinikallio kangastuu. Ja välkkyy päivän kullassa sen latvalla nuori puu. Ahon kivet, koko pitkän päivän punaisina hehkuneet, sinertyvät vähitellen. Puitten varjot pitenee.
Koetan keinoa, jota sanotaan siiman »syöttämiseksi»: kerään sitä ennen lopullista heittoa rullalta pari metriä käteeni ja kun heitto on tehty ja siima ojentuen kantautuu eteenpäin, lasken vavan kärkeä ja päästän irtosiiman menemään jolloin ulkona oleva siima nielaisee kädessä olevankin renkaiden läpi ja vie sen mukanaan. Heitto siten itsestään pitenee.
Hän luulee sitä ensin säkin varjoksi, mutta huomaa pian että se liikkuu erikseen ja pitenee ja että sillä on ihmisen piirteet ikäänkuin joku kulkisi kiireesti hänen jälessään, askeleita vain ei kuulu. Hän kääntyy hätäisesti ympäri. Aivan hänen kelkkansa takana seisoo nainen, tyttö, jonka hän tuntisi tuhansien joukosta.
Syksyn tullen ilmat vilpastuu Päivät lyhenee, Puhteet pitenee, Taivas innottomaks valjustuu Ja niin kolkoks käypi Luojan silmä. Luovat nesteet vankka routa Maahan jälleen kiristää, Vetten vapaat voimalaulut Tukahduttaa kylmä jää, Tuulen soitto puiden tutkaimissa Soi niin tyyneltä ja juhlaisalta, Soi niin mahtavalta Kuin soi suuren kansan kirkkoveisu. Tuota kuullen tyyntyy mieli, Muuten rauhaton.
Päivän Sana
Muut Etsivät