Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Jaska, sa siellä, tiedustas vielä, suostunko kullaksesi Jaska, sa siellä! Jos kysyt kullakses, ehkä en kiellä. Pyydäskin kullakses tässä nyt tiellä! Lienetkö tullakses suukoinkin vielä: vaatinet kullakses, ei sua niellä! Jaska, sa siellä, tiedustas vielä, suostunko kullakses! Jaska, sa siellä! On kaihoin syynä mielitietty. Ma kaihoan mut vaiti oon, on kaihoin syynä mielitietty!
Ma lausuin: pilven takaa hymys näin Ja päivän loiston takaa tuikkehes, Viel' loistat tuolla puolen haudankin. Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun? Ma oman rintas olen huokaus, Mi rauhan toivoss' etsi taivastaan, Ma oman henkes olen välkähdys, Mi säteillen lens synnyinmaahansa, Ma oman sielus päivänpaiste oon, Sä helläss' elät hohtehessani.
Näin Quidam lausuu: »Vaivainen en ole mestarien, koulujen. Ja aatoskin se luotain poistukoon, ma että vainajille velass' oon.» Tuon puheen tulkitsen ma näin: »Minä olen narri omin päin.» On sormia seppelen solmintahan, mut löytääpä pää sitä kantamahan! Me ratsain ristiin rastihin päin tuulta nelistämme. Mut kuinka tiemme kääntyykin, soi haukku perässämme.
Rupesi aika käymään niin pitkäksi siinä aina jouten, että... No mitä se täälläpäin nyt? Miitä... Mikonperä luimisteli sivuilleen: Autoin tuolla tuon lehmää kun ei se kulkenut, lempo, ollenkaan, ja kaaduin rapakkoon. Ne taisivat luulla että mä oon juovuksis, vaikk' en oo täärännyt kuin kolme pulloa. Jaakko Jaakonpoika ajatteli että hänelle olis kolme pulloa jo aivan makuukuorma.
Mies nuori astui nyt hänen eteensä, Se hänen poikans' ainoa oli, Ja loistavilla silmillä nuoruuden Isäänsä hän katsoin saneli noin: "Tee mulle laiva, isäni, retkille Sun nuoruuteis mun mieleni halaa. Oon väkevä, on vereni lämmin. Pois Mä laaksosta kodin halajan nyt." Vait' vanhus oli.
Oon yksinäinen, perijää ei mulla, mit' omistan, se yhteiseks saa tulla. Te ootte poikani, hän tyttäreni, ma muutan rautatehtaalleni rajalla; Te kodin perustatte sillä ajalla, kohtaamme taas, kun umpeen vuosi meni. Mun tunnette, nyt itse miettikää, ei helposti saa ottaa elämää, asemaa erikoista muihin nähden; ja, valita Te saatte, Herran tähden!
Oi äiti, en taida rakkauttani ilmituoda, en sanoa mitään; sen saat sinä anteheks suoda: ei sellaista sanota. Sua rakastanhan niin äärettömästi. Miks olet niin kaukana? Oi, luokseni saa, kipeästi sua kaipaan, mun syömmeni kärsii.... Oi äiti, ma lempinyt oon, sitä ainakin kuvitellut.
Ma kuvitellut oon kirjaimeksi vain itseni, pieneksi, vähäiseksi. Olen pieni kirjasin tiedoton, jolla Kohtalo kirjansa latova on. Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla, ei tietoa, aavistust' ole mulla. Kova taivas yllä ja yksinään saan käydä elämän vilinään. Saan hetkisen hyppiä kartanolla. Saan polkea muita, saan poljettu olla. Jos osaton olen, niin itkeä saan. Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
Ja määräti mun mielehen' Tul' lauseet armaimmat; Mutt' aika tuntui tauvonneen, Vaikk' kiiti rattahat. Jo riensin pikku kammioon, Lens' äiti vastahan' Huul' huulta vasten ... vaiti oon, Kuin marja varressaan. Agnes. Virran reunall' Agnes nuori Hurstiansa huhtoo, huhtoo; Valkoliinaa, hurmehista Virta vuolas tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda!
Kahleides mitan kulkenut maailmaas joka suuntaan oon minä, nähnyt ma oon kaikki sun luomasi, Zeus: nähnyt en suuruuttas, vain mahtisi oon minä nähnyt! Pieni on maailmas, pienet on luotusi sun. Ei ikinään sinun eessäsi maahan mun polveni taivu, itseäs tunnustamaan et ikinään mua saa. Kahleistain olen sulle ma velkaa, muusta en mistään, en tulest' itsessäin, henkeni voimasta en.
Päivän Sana
Muut Etsivät