Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Monipa minulla onpi, Usia olettelevi, Virkkaja vihaisen äänen,
Kyll' onpi murheit' ollut paljon mulla, Ei syykses voi ne luetuksi tulla. AINA. No, vaari, vaari kulta, kuules sa! Sun täytyy murhees mulle ilmoittaa. KILPI. Vast'edes vaan ei nyt... Noin päivää kaksi... AINA. Saat aikaa huomiseks', ei kauvemmaksi, Mua murhees' liikuttaapi syvästi. Nyt aika kuluu, päivä kulkee myötään, Ja eihän tytön unhottaa käy työtään. Hyvästi, vaari kulta, hyvästi!
Vaan ei Jaakko jaksanunna Täytteä tätä tekoa, Kun ol' Suomi surkiasti Vaipununna vainon alla. Vaan nyt jo alulla aika Onpi aivan onnellinen, Kun on Suomi säilytetty Kautta kuulun keisarimme, Saanut rauhassa raketa Itsellensä istuimia, Ja on suonut suuri Luoja Valtakunnalle varoja."
AINA. Vaan entäs minä. Lauri, mietippäs, Kuin lysti, kun mä jonkun nähdä saan, Ken viel' ei ole harmaa hiuksiltaan. Kyll' olet oikein kaunis näöltäs! Kun sinuun silmät luon, niin luulen vaan Ett' ihmiset on kaikki hyvät täällä... LAURI. Mon' onpi! AINA. Niinpä luulen! LAURI. Vaan maan päällä Ei ole kukkaa kauniimpaa kuin sä. AINA. En ymmärrä sit' ensinkähän mä. On paljon, jota en voi ymmärtää.
Merimieskin aaltoin kimpuss' etsii Leipää vaan ja suolaa leipähänsä. Sotamies senvuoksi puoltaa maataan, Kun mies maaton leivätön myös onpi. Papit sitten, suuri hengensääty! Leivättäkö lähtis sana suusta? Vaativatpa vielä voit ja juustot, Lammasjalat leivän höysteheksi: Henki heissä vaan on leivän tähden.
Halu haikia palaapi Viinan luona viipymähän, Kesken ruoan keittämisen Meneepi mielitekoonsa Kaapistansa katsomahan, Ottaa sieltä oiva ryypyn, Kannustansa kallistaapi. Kaatuu kohta kammariinsa, Kellariinsa kellistyypi. Mitä tästä mies sanoopi Kun onpi vaimo kumossa, Talon vanhin vaipununna? Löytää lapsen lattialta, Joka itkeepi isosti, Eikä äiti ääntä kuule.
ELINA. Hänkö olisi niin heikko? Mitä voisin Kerskata mä enään? Toki uskon toista, Ehkä pahemminkin sanomamme kaikuis, Vaihka hänen korvahaansa viskaisimme Sanat, että ainoo veljens Leonard Käy luurankana nyt meren kolkos helmas Hirmukasten joukos, että Kilian Onpi kihlaunut komeahaan neitoon Kartanossa komeassa tuolla. KASPER. Kamalia sanomia!
Kaikista uljain, kaunihin myöskin Onpi mun mielessä lemmitty sulho. Lyhyt on Suomessa talvinen päivä, Lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt, Lyhythän myöskin on nuoruuden aika. Lyhinpä sentään on immestä ilta, Jonka hän sulhonsa sylissä viettää. Pitkä on syksyen tähdetön ilta, Pitkä on talvisen päivyen puhde, Pitempi Pohjolan kesäinen päivä.
ANTTI. Sydäntä ahdistava totuus on Ett' onpi kuollut kuningas. HANNU. Ja nyt Lutherin-opin uskon-vapaus Vajonnut on kuin päivä merehen. Vaipuu jälleen ajatuksiinsa. ANTTI. Jok' ylentyy taas kahta kirkkahammin, Valaisten aina Libanonista, Sen setripuista, hamaan Pohjolaan, Hongikko-salojemme jylhistöön.
Nyt lupaustaan muisteleepi Wolmari Ja herää heti unestaan; Vivahtelevat silmänsä nyt oudosti, Ja veri katoo kasvoiltaan. Kovasti vihdoin tarttuu käteen veljensä Ja lausuu: "valta sulia on, Siis valitse, vaan orjatar sä valitse; Tuo neitonen hän vapaa on. Jok' enkeliksi onpi syntynynnä, hän On vapaa synnyinhetkestään; Nyt hälle vapauden annan, lahjaks ei, Vaan julki vahvistukseksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät