Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kuules tästä Kokki parka, Kuule Hanno ja havaitse, Mitenkä vikoja vielä Onpi suuria sinussa, Vaikka ei ne vielä kaikki Mahu tässä mainituksi. Ota jo tämä opiksi, Pane päähäsi paremmin, Anna nyt akalle rauha, Lapsille lepo suloinen.
Muuten onpi tämän asian varmuus oleva kertojain varassa. Aluttain asuivat Afrikassa Gaetulit ja Libyalaiset, raakoja ja sivistymättömiä kansoja, joilla ruokana oli petojen liha sekä heinä maassa, niinkuin elukoilla. Näitä eivät hallinneet tavat, eikä laki, eikä kenenkään yliherruus; maita kiertäin ja kuleksien pitivät he majaa, missä yö heidät siihen oli pakoittanut.
Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiellä seisokahan, toinen tieltä siirtykähän. Lienet vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miestä oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!
Ukon kertomata kuunnellessa syttyi sydämissä aatos uusi, syttyi niinkuin kulo kankahalla: ensin hiljaa, ritisten se hiipi, piirsi matalana maata pitkin, kanervissa kiemuroiden kulki, kunnes löysi kuusen kunnahalta, kuusen korkean ja kukkalatvan, johon roihahti ja taivahalle kauvas kansan pyhän tahdon kantoi: »Taitettava onpi tammi suuri, kauhu kaadettava Suomen niemen!»
syy mulle virka, minkä vuoks et säiky sa alas tulla tähän keskuksehen paikasta, jonka laajuuteen jo halaat? 'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota', hän lausui, 'kerron lyhyesti sulle, ma miks en pelkää alas tulla tänne. Ne seikat yksin ovat peljättävät, joill' onpi valta vahingoittaa toista; muut seikat eivät, niit' ei säikkymistä.
Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. »Oi äiti, äiti joudu jo ikkunahan! Se valkea valjakko on kuninkahan.» Ja suuri on kuninkaiden murhe. »Oi peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun. Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.» Se yö oli kaunis ja kalpee. Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan, niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan. Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
Vastasi hän katseel kostealla: »Tuhansien vuotten mentyää Toinentoistam vastaan hymyilemme, Ja kosk yhteentullaan, syleillään.» Impi, mikä hirmuhinen aika, Aika pyörryttävän kauvallii'n! Tuomitse mua vuosi tahi kaksi Seurastasi oljentelemaan. Maa kunnasten ja laaksoen, Mi on tuo kaunoinen? Tuo hohtees kesäpäivien, Tuo loistees pohjan tulien, Tää talven, suven ihana, Mi onpi soma maa?
Ei suurta perineet me isiltämme: *Sen suurempi* nyt onpi tehtävämme. Mut töissä, taisteluissa johtajamme Ain' olkoon puhdas lempi isäinmaan. Kuin tuli riehukoon se rinnoissamme, Sielt' levitköhön yli kaiken maan. Ken esteit' eteen Suomen onnen luo, Sen poroks polttakohon tuli tuo; Se olkoon kammo kansan sortajille Ja tuokoon turman maansa petturille.
On vieraskin meill' omainen, Kun Suomeamme palvellen Hän yhtyy henkehemme; Ja toivojamme aikanaan Ken valmis onpi valvomaan Hän on kuin omaisemme. Ei Suomen mies hän syntyään, Mut meitä oppi lempimään Ja johti rientojamme; Siks ylistää ja rakastaa Ain' omanansa Suomenmaa Nyt Pietar-Braheamme. JOULUKUUN 10 P
Isäntä lausui: Niin seisoo virressä, että "mieleni pimitetty onpi synnin sumulta". Mutta pakenee se aikanaan sumu ja pilvetkin taivaalta kuin tuuli puhaltaa. Niin pakenee Paavonkin murhe ja kirkas olo vielä aukenee. Nyt vaan ei sovi matkalle molempien palvelijain lähteä. Eikä olekaan autuuden tie sidottu sinne tai tänne, sen löytää etsijä kaikkialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät