United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pois, pois huokaus, Toivoll' onni täytä! Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme, Onpi toivo, sielun valo vaelluksessamme. Pois, pois epäilys Erhetyksen yöstä! Pois, pois pimeys Tunnosta ja työstä! Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa, Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta. Pois, pois kuitenkin Kuolon pelko peitä! Pois, pois pikemmin Murhe musta heitä!
Kuusisataa kuussa saa jo, jotka ruukki maksaa. Siksi, Aatu, iloitse! Jo hätäpäiväs päättyy. Pappilassa ikisuoja sulle onpi säätty.» Aatu katsoo kummastuin. Ei ymmärrä hän tätä. Mitä haastaa rovasti? Mi päättyy? Mikä hätä? Eihän häll' ole hätää ollut koskaan elämässä. Vaiko liekin elonpäivät hällä päättymässä? Sen hän yksin ymmärtää: on poika hälle tullut.
Jos hänen niinkuin lapsein laita on Kuin luulen eloin toiseks' toimitan: Maailman kanssa teen mä sovinnon Ja siitä saan mä kiittää veljeäin. LAMPINEN. Vakuudeks' kättä, vanha ystäväin! Viidestoista kohtaus. Entiset. Lauri. Aina. Hän tässä on nyt, tässä onpi hän! LAMPINEN. Sinusta, poika, mitä kuulla saan? LAURI. Voi, isä kulta! Minä ... minä vaan... LAMPINEN. Veitikka, en ois luullut ensinkään...
Korkea juhla, ihana ilta Oljilla kultasil, Valossa valkeen, ilosen liekin Sumusen yösen kohdus! Ken sua taitaa unohtaa? Ken sun virttes kaikunaa? Ken lapsukaist äitinsä helmas Vajassa Bethlehemin? Metsään keltakiharainen impi Asteleevi kanervaisel maall; Kohden taivast otsa puhdas välkkyy, Katsannossa onpi tyyneys.
Itkettää ja surettaa ja huoli tahtoo tulla, Muill' on koissa kultansa, eikä ole mulla. Ei oo kultani kotona, eikä ole täällä, Kultani onpi merellä sen ison laivan päällä. Minun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu, Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu. Kun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä, Enpä kyllä itkisi, en istuisikaan tässä.
Niin hän uneksuu ja viimein herää Idän rannal seistes aamun Koin; Kirkastetuil kasvoilla hän nousee Unohduksen virrast viileäst. Elo hymyy niinkuin aurinkoinen Nousussansa purpuraiselt vuoteelt. Ulos astuuvi hän huoneestansa, Koska karjankellot kilisee, Käyskeleevi viljavainiolla, Joka hienos tuules lainehtii. Valmis onpi säihkyväinen vilja, Sadon lupaavi se monin kerroin.
Mutta Joukahainen nyt ilmoittaa röyhkeytensä ja ylenkatseensa myöskin sanoilla: »Vähä on mielien nuoruuesta, Nuoruuesta, vanhuuesta; Kumpi on tieolta parempi, Sep' on tiellä seisokahan, Toinen tieltä siirtykähän!» Hänen vaatimukseensa kilpailemiseen opilla vastaa Wäinämöinen yhä vielä tyynesti, nöyrästi, kuitenkin jo pienellä salaisella pilalla: »Mitäpä minusta onpi Laulajaksi, taitajaksi?
Sulho rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä sulho, kaunis sulho, Lunasta minua täältä!" "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme laivoa hyveä; Pane yksi lunnahiksi."
Sisko rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä sisko, kaunis sisko, Lunasta minua täältä! "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme lammasta hyveä; Pane yksi lunnahiksi."
Oikea asians' onpi, vaan vähänpä ihmislapsi jumalten tuomion edessä, taitavi ohjata osaansa ... kovin kostit Afrodite! MEDON. Hän sua häväissyt onpi, herjannut ja huolettanut, vienyt kruunusi, kotisi. CHRYSEIS. Tehnyt lie tuhat rikosta, tuhatkerroin anteeks annan.