Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Tään veljeni jos eeltä nähdä voisi, köyhyyttä Katalonian hän saitaa jo karkkoaisi, ettei heitä loukkais. Näät hänen taikka toisen huolta pitää on tarvis, ettei hänen laivallensa jo lastatulle lisää lastattaisi. Luonteensa laaja ahtahaks on käynyt ja kaipais vallanhaltiaa, min huoli ei täyttää oisi omaa arkkuansa.»
Ja sitten sieltä, mistä ensin iski, laskeusi kotka vaunun-istuimelle ja jätti jälkehensä sulkasateen. Kuin sydämestä, joka vaikeroipi, nyt ääni Taivahasta soi, mi sanoi: »Voi, laivani, kuin sull' on huono lasti!» Ja oli kuin maa auennut nyt oisi, väliltä pyöräin lohikäärme noussut, mi purstollansa vaununpohjan puhkas.
Ois voinut minun emoni, Ennemmin emo kuluni, Syleillä sysistä puuta, Halailla vesihakoa, Kun on miestä viereltänsä, Puolisoa puoleltansa. Ois voinut minun emoni, Ois voinut emo kuluni Tätä lasta tehtäessä, Synnyteltäissä minua, Panna saunahan savua, Lyöä sauna salpa päälle; Kun oisi kylä kysynnä: "Mitä saunassa savua, Mitä sauna salpa päällä?"
Ehk' enemmän sua kiehtois lempi tää, jos oisi mulla naljat naisten muiden, jos lämmetessäs jäähtyisin kuin jää, jos huikennellen säänä huhtikuiden ma voisin viihtää, kiihtää, kimmeltää ma vieron tapaa tuota virnasuiden; ma otan syleilys kuin lämmin sää ja aurinkos kuin kukat heelmäpuiden.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa; "Paraimmat laulut, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Hetkeksi kun nukahdin ma, oli sydämeni sentään valvehilla, herättäen minut unestani. Siunasin ma pimeätä, joka kaikki kääri rauhaisehen vaippaan, iloitsin ma hiljaisesta yöstä, kuuntelin ma hiljaisehen yöhön, eikö mikään ääni vielä liiku. »Jos mun ajatukseni ois hällä, jos mun tunteheni hällä oisi, eipä aamua hän odottaisi, tulisi jo hetkellä hän tällä.»
Kun mä leikin mäillä loistavilla, Koko luonto mulle hymyili, Päivä hohtain silloin taivahilla Mua kirkkahana tervehti; Mutta silloin olin viaton, Suljettu nyt taivas mulle on. Luonain haahmut liikkuu, myrsky pauhaa, On kun luonto oisi vihoissaan. Veri suonissani ei saa rauhaa, Tuli syöntäin polttaa haikeaan.
Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla. Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Tuolla kankaan kainalossa pirtti nousis uusi.
En usko naisten kyyneliin! Pian uudet kosijat saa säihkyn silmiin sinerviin, jotk' äsken kaihtuivat. Ei muistot mulle vaivaks jää, en sure, säät jos soisi; voin surra, kun en mitään nää, mi surun arvoist' oisi! Ja niin nyt aavaa merta uin, ma maailmass' yksin oon: Mua muut ei kaipaa itkusuin, siis kaipuu haihtukoon!
Mut keveästi kuiluun Luciferin ja Juudaan meidät laski hän; ei kauan noin kumarassa viipynyt hän enää, vaan nousi jälleen niinkuin laivan masto. Kahdesneljättä laulu Niin karut, kolkot jos mull' oisi säkeet kuin kuuluis kuvailuun tuon luolan tumman min päällä kalliot muut kaikki painaa, paremmin pusertaisin aineestani ma mehun; vaan kun mull' ei niitä ole, vavisten nyt ma lähden laulun työlle.
Päivän Sana
Muut Etsivät