Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Tää suo, mi lemun levittää niin pahan, tuon kaiken saartaa tuskan linnan, jonne hyvällä emme päästä voine koskaan.» Myös muuta haastoi hän, jot'en ma muista, kun tornin korkean tuon tulihuippu mult' otti kaiken huomion ja katseen. Sielt' äkkiä nous kolme raivotarta, veristä kolme kuilun neittä, joilla jäsenet naisen oli ynnä hahmo.
Nous salamoiviin vaunuihin sekä sieppasi keihään raskaan, vartevan, vankan, joll' urojoukkoja maahan, joihin on vimmoissaan, tytär iskee mahtaja-taaton. Here ruoskallaan heti vauhtiin valjakon kiihti; aukeni itsestään ovet taivaan, hoitamat Horain, joilla Olympos on huostassaan sekä aukea taivas, aukoa ammolleen sakopilvi ja sulkea jälleen; sielt' ulos ohjasivat hevot tutkaimin hoputellen.
Ei kenkään voi sitä aavistaa, mitä tähdet ne pienet haastaa, kun niitä ääneti katselee mies yksin miettivä maasta. Mua itketti, mua hävetti ja sitten mua myös suututti. Ne kertoivat tarua muinaista, miten isänmaall' oli hätä, miten vieraan miekalla lyötihin ja ristillä maata tätä. Mut kansa nous kuin teräsjous ja sotapurret maassa sous. Mut tähtien silmät ne hämärtyy.
On monta rinnan riemua ja monta mielen murhetta ja pettymystä pelkkää. Mut yks on juhla nuorten, oi, kun sotalaulut maassa soi, kun pitkin linjaa salamoi ja hengen miekat helkkää. Ja moni suihki säilä, jous, ja monta miekkaa maassa nous ja monta urhon rintaa. Mut yksi nousi nainen vaan, mi säilän tempas huotrastaan, min maine kulki kautta maan ja piirsi merten pintaa.
Virkki ja vaunuilleen asun hurmehisen uros nosti, itsekin niihin nous, jalat kuin kädet hurmeuneina ylt'yli kuin jalopeura, jok' on härän uhkean syönyt. Luona jo Patroklon taas riehui ankara taisto, tuima ja itkua-tuova, Athenepa nosti sen vimmaa, korkeudest' alas astuin; Zeus näet kaitsevasilmä laitti akhaijeja kiihtelemään hänet, muuttaen mieltään.
Vierellä seisoi Ahasverus suuri, tuon vaimo Esther, Mardokai myös jalo ja nuhteheton sanoissa ja töissä. Ja kun tuo kuva itsestänsä särkyi kuin kupla särkyy puuttehessa veden, se josta luotu on, näyn toisen näin ma. Nous sielun-silmän eteen tyttö pieni, mi ääneen itki, huus: »Oi valtiatar, vihassa miks sa tahdoit tuhkaks tulla? Sa itses tapoit, ettet kadottaisi Laviniaa; nyt kadotit mun, äiti!
Niinpä akaiaisten kulun aikana vaskien välke Pilvihin päin ylös nous', sätehillään häikäsi seudun.
Noin hän virkki, ja vait oli kaikk', ihan ääneti, kauan mykkinä murheissaan siin' istui poiat akhaijein; nous sotaärjyinen Diomedes virkkaen vihdoin: "Atreun poika, ma vastustan sun neuvoas houkkaa, kuin kokouksess' on lupa, valtias; siis älä suutu.
Nuhteli vanhus noin; urost' yhdeksänpä nyt nousi; paljoa ennen muit' Agamemnon, valtias miesten, toisena urhea taas Diomedes, Tydeun poika, sitten kumpikin Aias nous urovoimia uhkuin, sitten Idomeneus sekä Idomeneun sotiseura Meriones uronsurman Enyalion väkiverta, sitten Eurypylos, Euaimonin loistava poika, myös Andraimonin poika Thoas sekä oiva Odysseus; kaikk' aseveikkaan aikoi nuo kera Hektorin uljaan.
Jo kuuli kuolonsa kellot kansa. Nous silloin valkea Suomenmaa; nyt huoahtain hurmeesta, haavoistansa se seisoo jylhässä voimassansa, nyt miekoin, nyt miehin se valloittaa, mit' ei auroin, ei aattehin saa.
Päivän Sana
Muut Etsivät