Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Vierellä seisoi Ahasverus suuri, tuon vaimo Esther, Mardokai myös jalo ja nuhteheton sanoissa ja töissä. Ja kun tuo kuva itsestänsä särkyi kuin kupla särkyy puuttehessa veden, se josta luotu on, näyn toisen näin ma. Nous sielun-silmän eteen tyttö pieni, mi ääneen itki, huus: »Oi valtiatar, vihassa miks sa tahdoit tuhkaks tulla? Sa itses tapoit, ettet kadottaisi Laviniaa; nyt kadotit mun, äiti!
Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Kaarlo Kramsu. Mässääjät. Kun muinoin Baabelin valtias ilomaljoja linnassa joi, nous' virrasta Persian kuningas ja murhan huudot soi.
Se nousee, Karjalan kansa vapaa, kun uhkaa orjuuden uuden yö, se tahtoo suojata Suomen tapaa, se Suomen oikeuden eestä lyö, kuin sähkö silloin se ilman lataa, sen rauta iskee ja rakeet sataa. Ja kuulkaa! Haastavat urhoin haudat: »On vapaus ainoa aateluus! Ne silloin katkesi kahleraudat, kun luotiin Karjalan kannel uus, kun alta Ahvolan, Raudun lunten nous ruusut ruskeat sankar-unten.»
Nous suoraan polku läpi paaden, suuntaan sellaiseen, että eessäni ma kaihdoin sätehet Auringon jo alenevan. Vain harvat noustu oli porras-asteet, kun varjo haihtui; tuosta oivalsimme, ma ynnä viisaat, painuneeksi Päivän. Ja ennen kuin ol' yhdenlaiseks tullut yön taivas kaikin avaruuksinensa ja pimeys näköpiirin piirittänyt,
Nuo kokouksen keskeen toi ne, ja nous Agamemnon; airut Talthybios, jaloääninen kuin ikivallat, viereen kansojen pään kävi karjua luo talutellen. Atreun poikapa nyt käsin kiskaltain veti veitsen, vyöllä mi vieress' ain' oli miekan valtavan huotran; otsuskarvat viilsi ja puoleen Zeun kädet nosti palvoen häntä; ja paikoillaan kaikk' ääneti istui, kuunteli kansain päätä akhaijit, kunnian antain.
Virkki ja valtikan nosti, sen varrell' iski jo selkään. Kyykertyi heti koukkuun mies, vedet kumpusi silmiin. Paisuva selkään nous veripahkura koskemakohtaan valtikan kultaisen, ja hän istui säikäyksissään, nuivana vilkui, kun kipu kirveli, pois vedet pyyhki.
NATHAN. Vaan palatkaamme taas sormukseen. Nous, kuten sanottu, veljesten kesken kiista. Tuomarille jokainen vannoi niinkuin totta oli! sormuksen suoraan saaneens' isältään, jok' aikaa sitten hälle sormuksen ol' luvannut ja kaikki edut sen. Mi yhtä totta oli!
Hän vaikeni, ja vaiti oli myöskin Kenraali nuori, kasvoillensa vaan Nous veri, jok' oil rannat Kagulin Ja Saborin ja Largan punannunna; Sen keksi ruhtinas ja virkkoi taas: "Mun helppoon moitteeseni ette suostu, Ehk' ette ole mitään vikaa nähnyt? No, mitä krenatööri viittasi Hyvälle rivikumppalillensa?
Hänen silmänsä kostuneet, hänen huulensa vaienneet, tuska huumannut hänet ja hän sulanut kuumaan kyynelvirtaan synnillisen naisen kanssa... »Näki kyyneleeni hän vierivän, käsin vapisevin minut kietoi hän, syvä huokaus nous hänen rinnastaan, hän kuiski kuivilla huulillaan: 'Sa voit vielä itkeä, itkeä mua, kuin hyvää Jesusta rakastan sua!» Pappi kauhistunut hänen herjaisaa puhettaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät