Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kohteliaisuudesta otin sen ja olin ryyppäävinäni minäkin, mutta kun tarjosin sen taas takaisin hänelle, odotti minua jo näin kuuluva pätkä, jonka hän samassa silmilleni heitti: Teistä on tämä tuhma juoma, minust' on tämä mettä Mutt' ei sitä siltä tarttis mua kielellänsä pettää .
Mutta älkää siitä millännekään olko. Laulakaa vaan että: Kultani minust' eron teki, teki toisen kanssa liiton. Enkä mä tuotakaan paljon surrut, nautoin koko viikon. JOHANNA. Ristoko lähtenyt pois? Ei, se ei ole totta. Se ei voi olla totta. Kuinka tekin, Leena-Kaisa olette niin valmis uskomaan humalaisen lörpötyksiä. LEENA-KAISA. Sitä kertoivat muutkin, ei Toppo ainoastaan.
Tuoss' on katu taaskin edessäin, Mä jolla sun ensin näin, Ja lehto, jonka kalvehella Niin hausk' oli ennen armastella. Tule pois, tule pois! Tule pois, tule pois! MARGAREETA. Ei, viivy! Sun kanss' on viipyä riemu! FAUST. Ei riennä pois kuin liemu! Joll'et riennä, Kalliisti saamme maksaa. MARGAREETA. Vai etkö sä enää suudella jaksa? Vähäksi aikaa minust' erkenit, Ja suutelut jo unhotit!
Minust' on kuin sun piirteesi pieninkin ois isämeitä ja avemaria, ja vaikka ma maass' olen polvillain, kuin onneni suur' olis liian! On niin herttaista ajatella, että me olemme lapsia vaan, että sä olet vain pikkunen tyttö, minä vain poikanen paidassaan. On niin herttaista ajatella, että me yhdessä kasvettais, yhdessä juostais nurmet ja metsät, toria saatais ja toreiltais.
Se on hätää ja tuskaa, saa ajatella joka silmänräpäys: "Nyt ne tulevat! Nyt käypi meille samoin ikään". SOEST. Senpä tähden pitää porvarin aina olla aseisiin harjautunut. JETTER. Niin, harjautukoon, kell' on vaimo ja lapsia! Ja kuitenkin minust' on sotamies parempi kuulumassa kuin näkymässä. BUYCK. Tuosta sietäisi minun ottaa itseeni. JETTER. En minä sillä tarkoittanut teitä, hyvä maanmiehemme.
Oi mun Jumalani! Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää Tään mailman kaikki toimi minust' on! Hyi! hyi! Se ruokoton on kasvitarha, Mi siementyyppi; runsaat rikkaruohot Sen höystäin peittää. Niiksikö on tullut! Kaks kuukautta vaan kuollut! ei, ei kahta; Niin uljas kuningas; tuon suhteen niinkuin Apollo Marsyaan; niin hellä äidilleni, Ett'ei tään poskiin taivaan tuulet saaneet Tylysti kosketella.
Siis, tunnustakaa, Sanokaa, kautta kainouden, miksi Nuo selvät suosinmerkit, miksi käsky Lähetä, hymysyin ja keltasukin, Polukset ristissä, ja irmastella Topiasta ja muuta palkkakansaa? Ja tään kun täytin toivoss' alamaisen, Miks vangitsitte mun ja pimeyteen Mun suljitte, luo lähetitte papin, Näin tehden minust' ivatuimman narrin, Mit' ikänä on nähty? Tunnustakaa!
LUCIUS. Poika parka, Sua tuskassasi säälin yhtä paljon Kuin herraas verissänsä. Nimensä? IMOGEN. Richard du Champ. Mitä sanotte? LUCIUS. Ja sinun nimesi? IMOGEN. Fidele, herra. LUCIUS. Siis nimi miestä myöden; nimi sopii Uskollisuuteen, uskollisuus nimeen. Koehan mua! Yhtä hyvää herraa Et' minust' ehkä saa, mut' yhtä hellän Saat varmaankin.
En osannut täällä mä käydä sun kanssasi karkeloin, mut tule ja Tuonelan mailla opas ehkä mä olla voin: Näät siellä tunnen ma kaikki, puut, pensaat ja polut jo nyt. Siell' olenhan niin monta kertaa sun tähtesi kävellyt. Minust' oli kuin olisi soudettu me kirkasta järven pintaa ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa.
Mulla ei ole taitoa huokauksiani mitata; vaan että sua suuresti lemmin, sinä sydämmeni lemmitty, usko se. Jää hyvästi. Ijäti sinun omasi, armahin neito, niin kauan kuin tämä ruumis elää. Hamlet." Tään tyttäreni näytti, niinkuin piti, Ja lisäks hänen kosintansa, miten Se kävi, ajan, paikan, tavan, kaikki Hän uskoi mulle. KUNINGAS. Mitä? Tyttö siihen Suostuiko? POLONIUS. Mitä minust' aattelette?
Päivän Sana
Muut Etsivät