Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, Soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, Ei vettä rantaa rakkaampaa, Kuin kotimaa tää pohjoinen, Maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, Jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, Mut meille kallein maa on tää, Sen salot, saaret, manteret Ne meist' on kultaiset.
Elämää Ei sota riistä voiton voipi riistää Ja vapauden, kuulkaa: vapauden! Pois orjuus! ennen kuolema. ZUUR. On paise Pakottavainen rinnassani. Halpa On mulle elämä. Jos Kosbini Voin kostontiellä saavuttaa, niin terve, Ihana kuolo, mulle noutajaksi! HUUR. Jokainen meist' on kuolemalle velkaa, Mut tuonpa summan kyllä ehtii maksaa. Niin kauan täytyy taistella kuin jaksaa. EVI. Siin' oikein lausut.
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
Hän istuu kaukana yksin, meist' ei piittaa lainkaan, sill' olevansa hän arvaa valtiasvoimaltaan ylin, korkein kuolematonten. Siis on sietäminen pahat, jotka hän kullekin säätää. Nyt jopa, arvelen, saava on Ares haikean murheen: kaattu on poikans' Askalafos, joka hälle ol' armain ihmisheimoa, ain' ilo, ylpeys ankaran Areen."
Jotka nousta tahtovat Turmeluksen suosta, Henkeä he anovat Auttajakseen tuosta. He sen hyvin näkevät, Ett'ei itse jaksa, Eikä omat väkevät Voimat mitään maksa. Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä. Meist' ei silloin maailma Sanokkaan: "Te hullut!" Yhtyä sä virteen saat, Jonka alkaa autuaat, Pelastetut hullut. Meidän Jumalaamme kiittää on kallis asia.
Noin kovin voihkaisten Agamemnon valtias virkkoi, veljeä kun kädest' otti, ja voihkasi kumppanit muutkin: "Armas veljeni, surmaks sun siis tein minä liiton, meist' ett' yksin taistelisit kera iliolaisten. Nyt sua ampuivat, valaliitot polkien vahvat. Vaan ei lie valat turhat, ei veri vuonien eikä 158 viinin veettömän uhri ja uskotut myös kädenlyönnit.
Tulijat nuo kun meidät huomasivat, sanoivat: »Tien jos tietänette, meitä te neuvokaa nyt vuoren kukkulalle.» Vergilius vastasi: »Te uskonette meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme me myöskin matkalaisia kuin tekin. Tulimme juuri, hetki teitä ennen, mut tietä toista, jyrkkää niin ja jylhää, meist' että leikiltä tää nousu näyttää.»
Syreenit syyttävät kesä-yössä, teistä ma löydän lohdun niinkuin säveleistä, kuin tekin kukin, menen maata varhain; jää meistä jälkeen, mikä meist' on parhain. Syreenit anteeks-antavaiset yössä, en teistä luovu, muistan päivän työssä jokaista ystävyyden, lemmen kukkaa, jokaista orvon oudon riemurukkaa.
Raskast' ennen meist' ei turmion kättä hän käännä, kuin tytär ilman lunnait' on isän luo sulosilmä jälleen viety ja myös pyhät saanut suostutusuhrit haltia Khrysan. Niin viha ankara ehkäpä viihtyy." Virkki ja jälleen istuutui. Puhumaanpa nyt astui sankari, kansain pää, Agamemnon, Atreun poika, tuimana; mielen synkenneen viha kuohuva täytti, silmät liekkejä tuiskivat kuin tuli leimuavainen.
Tuost' ei vielä selko, kun kuului viidakosta laukaus ja yössä kaikui hurja karjahdus. »Ken ampui?» »Tiikeri on lähimailla! Tuoll' on se.» »Ei vaan tuolla!» »Liekin lailla se liikkuu. Pidä varas. Maahan painu. Meist' on ja hevosista sillä vainu.» Hui! Taasen viidakossa joku laukas. Ja samassapa metsä sylin aukas ja aarnioiden herran, tiikerin, he näki syöksähtävän esihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät