Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kiitoksia, Ebba! En unta ole saanut kahteen yöhön. Pois heikkous: kuningas mua vaatii! Ylös, Väsynyt aatos: tulevaisuus kutsuu. Sun tahdon voittaa, luonto! Joukkomme voitettu! Meist' yksin riippuu Siis kaikki. Mutta toivokaamme Puolast' Apua vielä. Tuoss' on päällyskunta, Min viime neuvonpitoon tänne kutsuin. Kolmas kohtaus.
Hänen poskiltansa punertaa aina uusi päivän koi, hän itse on kuin suuri Suomen kansa, maineensa vaikka yli maiden soi, hän meistä on suomalaisin, myös maailmankansalaisin. Hän meist' on sitkein! Tuota nähkää selkää, tuon päätä, tukkaa, vartta vantteraa, näette miehen, jok' ei mitään pelkää, mi sinuttelee vaikka s naa; hän itse on lämmin ja hyvä, hänen taiteensa suuri ja syvä.
Se vihamme pöyristytti, Jotta meist' oli jokainen Kostotyöhön valmis. Mutta Sulla jo teko on tuossa. MUTRU ja KITKA. Kotro totta on jutellut. MUTRU. Kullervo Kalervon poika, Nyt nopea neuvo keksi! Isännän kera välimme Auttamatta on rikottu. Selvä on ero seposta, Kaukana isännän armo. Kaikk' on vallat vastassamme. Ainoa pelastus meille: Yhtykäämme! KAIKKI. Yhtykäämme!
Ma tiedän: tunteet politiikan vaa'ssa ei paljon paina, ehkä sentään vähän. Mut tiedän myöskin: ellei tunteet maassa nyt liiku, ei meist' ole elämähän, vaan käyköön kaikki kuin käykin! Ne kunnon miehet! Isät, äidit heidän, jo kuolleet taikka vielä elävät, jos kenenkään, on tässä kiitos teidän, tuhannet teitä tänään kiittävät, kun annoitte urhoja maalle.
Häntä he mieluummin näet kuulevat, kosk' oma poika vartion johtaja on kera Idomeneun ajomiehen, Merioneen; näet taatuimmat nuo meist' oli johtoon." Hällepä vastasi näin sotaärjyinen Menelaos: "Kuinka sa käsket siis, mikä mulla on toimena tehdä? Sinnekö vartoamaan minä jään, kunis itsekin saavut, vaiko sun jälkees riennän taas, kun on viestisi viety?"
Viel' ompi toivomista, oi, äitis ääntä kuulehan, ei tyhjää itkemistä; hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt. elossa on, sua muisti hän, ja siksi elää nyt." "Sua muisti hän, ja noutanut hän on sun äitis mieltä, ja, niinkuin pyysin lähteissään, väistäinnyt vaaran tieltä. Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta seuras hän, pois meist' ei kuolla tahtonut eik' ilost' elämän."
Meist' eroitettiin hän; nyt on hän kuollut, ei varmuutta meill' ole, että kuoli hän sovinnossa Jumalansa kanssa. LEONORA. Oi, puutost' älä katso jokaisen, vaan mitä vielä jokaiselle jää! Mit' ei jää sulle vielä? PRINSESSA. Minulle? Jää kärsivällisyys! Mä siihen totuin jo nuoruudesta.
Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjainen, maa kallis isien. On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, vaan meille kallein maa on tää; sen salot, saaret, manteret ne meist' on kultaiset.
On maamme köyhä, olkoon niin, Jos kultaa tahtoo ken, Vaikk' outo meitä kiertääkin, On maamme meistä rakkahin, Se vaaroinensa, saarineen On meistä kultanen. Puromme meist' on rakkahat, Koskeimme pauhina, Ja synkkäin metsäin huoannat, Täht' yömme, kesät kirkkahat, Kaikk' on, mi riemas rintaa Näkynä, lauluna.
Sai vuoks ihmisien moni meist', asujoista Olympon, kärsiä, toisilleen kun tuottelivat kovat kohlut. Kärsipä Ares, kun Efialtes kytki ja Otos, aaluvat aimot Aloeun nuo, hänet ankarin kahlein, kolmepatoist' oli kuuta hän vankina vaskisen tyrmän.
Päivän Sana
Muut Etsivät