Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ihana impi tuosta varsin hämmästyi Ja ruhtinahan katsastaa. Mut kenen näkee hän? Tuon silmän kiiltoa, Tuon otsan muotoa ja nuo Suloiset kasvot ennen hän jo nähnyt on; Hän uneksitun sulhonsa Nyt tunnistaa. Hän sama on, vaan lieto ei, Ei lempeä, ei semmoinen Kuin impi oli hänet nähnyt unissaan Kuvastimena sielunsa. Tok' oli pelko paennut, hän peljätä Ei häntä voi, ei taivastaan; Hän kyynelihin suloisiin voi sulaa vaan Ja rakastaa ja kuuntua. Ja pelvolla kuin pyhän kuvan etehen Ois rukouksehen ruvennut Hän ruhtinasta lähestyy ja polvillaan Ristissä kädet rukoilee: "Herrani, näe orjattares' kyyneleet,
Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?"
»Oi sie lieto Lemmin poika, Ylimmäinen ystäväni, Mene sampo ottamahan, Kirjokansi kiskomahan!» kehottaa Väinämöinen, ja Lemminkäinen koettaa kiskoa Sampoa maasta, mutta sen juuret ovat yhdeksän sylen syvässä, eikä Lemminkäinen sitä irti saa, ennenkuin hän Pohjolan vahvavartaloisella härällä on kyntänyt Sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet.
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
Nouse purjepuun nenähän, vaatevarpahan ravaha! Katsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, onko selvät ilman rannat, onko selvät vai sekavat!" Tuopa lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, hyvin kärkäs käskemättä, kehumattaki kepeä, nousi purjepuun nenähän, vaatevarpahan ravahti. Katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, katsoi poikki Pohjan rannan.
Suori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa vasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista: poltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ellös olko milläkänä, milläkänä, tuollakana! Tuvat uuet tehtänehe, paremmat osattanehe, Pohjola so'ittanehe, Lemmon kansa kaattanehe."
Siitä lieto Lemminkäinen itse korvin kuuntelevi kenenkänä keksimättä, kunkana havaitsematta: kuuli ulkoa runoja, läpi sammalen sanoja, läpi seinän soittajoita, läpi lauan laulajoita.
Siksi niin on tummaa vesi sulla, tulet sydänmailta, hallanmailta, siks on vaahto sulla valkopäistä, kevättoiveita kun kansan kannat. Mutta mistä loiske kumman lieto? Puron partahalla, kunnahalla, siell' on kullan koti kuusten alla, sieltä sivumennen laulut kuulit, laulut liedot, nuoret nuoren rinnan sieltä lie tuo sinivuokko myöskin, jonka aallot tänne mulle tuovat.
Kun ollet omainen laiva, saaren pursi purjeniekka, niin kohin kotia käänny, vasten saaren valkamoita: saisimme sanomat kuulla, viestit mailta vierahilta, rauhassako rantakansat vainko vainossa elävät." Tuuli purjetta punovi, aalto laivoa ajeli. Pian lieto Lemminkäinen luotti purren luotoselle, laski laivan saaren päähän, saaren niemyen nenähän.
Oletko voitettu orihin, herjattu hevosen varsoin? Jos olet voitettu orihin, ostaos ori parempi ison saamilla eloilla, vanhemman varustamilla!" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun herjaisi hevosin eli varsoin voitteleisi! Itse herjaisin isännät, voittaisin oron ajajat, miehet vankat varsoinensa, urohot orihinensa."
Päivän Sana
Muut Etsivät