United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toi siitä olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta juoa lieto Lemminkäisen, appoa halun-alaisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miestä, juojoa tämän oluen, tämän kannun kaatajata?" Lemminkäinen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa: toukka on tuopin pohjukassa, käärmehiä keskimailla; äärillä maot mateli, sisiliskot liuahteli.
Olkoon vielä kolmantena esimerkkinä Kalevalaisten hurja soutu, koska Louhen laiva alkoi tulla lähemmäksi: Souti seppo Ilmarinen, Souti lieto Lemminkäinen, Souti kansa kaikenlainen: Lyllyivät melat lylyiset, Hangat piukki pihlajaiset, Vene honkainen vapisi; Nenä hyrski hylkehenä, Perä koskena kohisi, Vesi kiehui kelloloissa, Vaahti palloissa pakeni.
Siitä lieto Lemminkäinen jopa loihe laulamahan. Lauloi pihlajat pihoille, tammet keskitanhu'ille, tammelle tasaiset oksat, joka oksallen omenan, omenalle kultapyörän, kultapyörälle käkösen: kun käki kukahtelevi, kulta suusta kuohahtavi, vaski leuoilta valuvi, hopea hohahtelevi kultaiselle kunnahalle, hope'iselle mäelle.
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi ruskean reposen: se söi nää'än kultarinnan, karvan kaunihin kaotti. Pohjolainen, pitkä poika, kanan suustansa sukesi sillalla sipoamahan tuon reposen suun e'essä. Lemminkäinen, lieto poika, haukan suustansa sukesi, kieleltä käpeäkynnen: sepä kiskalti kanasen.
Tuopa Pohjolan isäntä ei tuosta totella ollut: yhä iski, ei epäillyt, tarkoitteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata käessä lieto Lemminkäisen; läksi loiste loitommaksi, vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen. Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä! Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!"
Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä, sinne siirti silmiänsä pä'in kauloa omoa. Tuop' on lieto Lemminkäinen siinä lyöä silpahutti, iski miestä miekallansa, kavahutti kalvallansa. Löip' on kerran luimahutti: laski pään on päältä olka, kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista tahikka tähkän olesta, evän kaikesta kalasta.
Tuossa lieto Lemminkäinen itse lausui ja saneli: "Ylös maasta, miekkamiehet, mannun-aikaiset urohot, kaivoloista, kalpamiehet, jokiloista, jousimiehet!
Ja päätään pudistaen tiedemies arolla aatoksiinsa hiljaa vaipuu: »Mik' ihanin on ihmiskunnan kaipuu, sen kaiken kansa tuo jo tuns ja ties. Miks elää enää polven nykyisen? Jo kerran täyttyi haave parhaiden. Tääll' yhtyi suuri taito, suuri tieto ja suuri rakkaus, niiden lähde lieto; on ollut maa ja kansa onnen lauhan, mi muilta sai ja muille antoi rauhan.»
Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä tunne tuota purtta, keksi kelvoista venettä; souten Suomesta tulevi, airon iske'in iästä, melan luoen luotehesen." Jo huhuta huikahutti, mäjellytti, mäikähytti, huuti mies nenästä niemen, verevä vesien poikki: "Kenen on veno vesillä, kenen laiva lainehilla?"
Sinne lieto Lemminkäinen lauloi miehet miekkoinensa, urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän. Märkähattu karjanpaimen, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?"