United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nosti kantelon kulosta, suori soiton polvellensa, silmäsi selälle järven, jossa päilyi illan rusko, katsoi taivahan laelle, missä valkopilvet liiti, kuuli kaislikon kahua, kukan vienon kuiskehia, siinä istuissa kivellä, avojalat hietikolla, jota illan lieto laine huuhtoi hiljaa suuteloilla. Hiljaa immen hienot sormet kannelkieliä hiveli; kaiholtansa katkeralta oli orpo opin saanut.
Lähditkö, lieto Lemminkäinen, näkemään meitä, vanhoja tuttujasi? Ryhdistyen, suorana selkä, sitaisten kädet ristiin rinnan päälle, huulensa pilkkahymyyn pakottaen, vastaa Kauko: En teitä, vaan tyttöjänne! Ovat tekeytyvinään surkeiksi akat: Et meitä? Voi, miksi et meitä? Emmekö sinulle enää entisen hempeitä? Ette. Vaikka oltiin sinun tähtesi järveen juosta!
Siitä lieto Lemminkäinen veälti venehen maalle, purren puisille teloille. Itse tuon sanoiksi virkki: "Onko saarella tiloa, maata saaren manterella piillä miehen pienekkäisen, paeta vähäväkisen suurista sotajymyistä, terän miekan melskehistä?"
Sanoi lieto Lemminkäinen: "Vannon mie valat vakaiset, en kesänä ensimäisnä, tok' en vielä toisnakana saa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin. Viel' on haavat hartioissa, syvät reiät ryntähissä entisistäkin iloista, mennehistä melskehistä suurilla sotamä'illä, miesten tappotanterilla."
Mieleni minun tekevi juomahan soan olutta, soan mettä maistamahan." Tuon emo sanoiksi virkki: "Oi on Ahti poikaseni! Ellös lähtekö sotahan! On meillä oloista koissa leppäisessä lekkerissä tapin tammisen takana; tuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken päivän." Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli koto-oloista!
Tuho ainaki tulevi, tuho poikoa pätöistä, hukka lieto Lemminkäistä. Jos sanot sa'alla suulla, enp' on tuota uskokana: ei sinussa laulajata Pohjan poikien sekahan, etkä tunne kieltä Turjan, maha et lausua lapiksi." silloin lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, oli päätänsä sukiva, hapsiansa harjoava.
NAISET. Herra siunaa, mikä se oli? LEENA-KAISA. Kalma löi. ANNA-MAIJA. Vai lienee maailman loppu käsissä. Eikö lieto! Homsantuu se vain seinää jymäytti, koska hän nyt tuolla nyrkkiä pui ja hyppää kuin villitty. RISTO. Ulos miehet! Ottakaa kiinni se riivattu ja viekää poliisikamariin. JOHANNA. Ei, antakaa hänen olla rauhassa. RISTO. Mitä vielä. Putkaan tyttö vain ja pian. TOPPO. Myöhäistä!
Jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, kylän neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemminkäinen tuosta suuttui, tuosta syäntyi, tuosta viikoksi vihastui. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha!
Jo aika tosin tulevi, päivä liitolle lipuvi, toki käypi tuskemmaksi, läylemmäksi lankeavi asuskella Ahti poian, Lemminkäisen leyhytellä noissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa. Kahdeksaskolmatta runo Jo nyt Ahti Saarelainen, itse lieto Lemminkäinen, pistäiksen on piilemähän, painaikse pakenemahan pimeästä Pohjolasta, sangasta Saran talosta.
Tulit pääni polkemahan, aivoni alentamahan! Ohrina oluet meillä, makujuomat maltahina, leipomatta vehnäleivät, lihakeitot keittämättä. Oisit yötä ennen tullut taikka päiveä jälestä." Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.