United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Foiniks, suosima Zeun, rakas taatto sa, kunnian tarpeess' enp' ole tuon; sitä kyllin Zeus soi mulle, ma luulen; tääll' ei laivojen luona se häipyvä lie, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa.
Vielä on saattaminen sana tää: siks ettekö aikaa laata jo sois sotamelskeen kuin väki vainajat polttaa? Sitten taas soditaan, kunis saattaa sallima vihdoin taistelon päätökseen, suo voittaa jompienkumpain." Lausui noin, mut akhaijit vait oli, ääneti aivan.
Vain muistomme hienot ne säilyivät kunis uutehen lempehen häipyivät. VIIMAN VIEM
"Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo, sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo. Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus! Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus: minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin, ilojuoma ei maistu mulle, nämä muistot on mielessäin.
Kun luulet ne kuollehen ainaiseks, nepä hetkisen uinuu vaan". Niin, hetken ne uinui, hetken vain, kunis, koito, mä yksin jäin: heti entistään yhä selvemmin sinut sieluni silmällä näin. Minä näin sinun istuvan vierellään, sulosuukkosi tunsin mä myös ja mun hellät ja lempeät syleilyt suli suojaten ympäri vyös.
»Oi, lapseni, nuorihan vielä sä oot, Mitä työsi se hyödyttäis? On kansalla valvojat vanhemmat Kuka kuntosi ymmärtäis?» Voi äitini kallis ja kultaisin, Mua vaativi velvollisuus! Mitä siitä, jos nauravi harmaapäät, Mun puolella polvi on uus. Minä nuoria kutsun ja innostan, Kunis kaikki he valveutuu Ja halpa se varmaan itse on, Joka tointani halveksuu.
Sinis orhiansa siell' ohjatkoon, kunis kuulu elää Olympon kansa ja ihmisheimojen harput helää; sinis nähkööt sieltä hänet oudot maat, suvut myöhäis-ajan, kunis ihmismieltä tiet tenhoo taivahan-ratsastajan.
"Niin makaan vait ja kuuntelen vaan, Kuni vartia korvin vaisuin, Kunis tykkien jyskehen kuulla saan Ja kapsetta ratsujen raisuin. "Yli hautani keisari ratsastaa, Ma huomaan joukkojen ahdon; Taas haudasta nousen ja puolustaa Sua, keisari, keisari tahdon!" Viesti. Hoi! ylös joutuin, asemies, Sä hyppää satulaan! Ja kiidä linnaan Duncan'in Pois halki salomaan!
Ja jäljessä laulajan käy koko kansa kera itkien untaan ja murhettansa: »Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Sinis kaikuu Jaurin kannel, kunis hehkuu Heljän usko. Välillänsä yö on väljä. Niin he kiertää toisiansa niinkuin aamu-, iltarusko. Yhä täällä he kulkee, vaikka ei näy he, yhä toistaan ja rauhaansa etsien käy he. Jos saavat he sen, se hetki on heimomme valkeuden! VALOH
Valkeat leimutkoot yli yön, kunis syttyvi Eos huomensynty, ja hohtakohon kajo taivohon saakka, etteivät hiuskaunot akhaijit yön pimeässä pääsisi karkaamaan veden vankkoja harjoja halkoin.