Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Jos sinut surmaa hän, tuo julma, en paartesi ääress' itkeä koito ma saa sua, kohtuni kukkea taimi, tuojatar aartehien ei puolisos, kaukana meistä ahneet koirat syö sinut luona akhaijien laivain!" 89 Poikaans' armast' itkien noin he nyt kumpikin kutsui, pyys anomalla, mut järkkymätönp' oli jäämään Hektor, vartoen saavuntaa vain valtavan Peleun poian.
Mitä toivon ja tavoitan, Heimoton, koditon koito? Olen kuin kirottu kirves, Jok' ei hyötyä hyväile, Vaan vahingon, raiskan vuoksi Puusta puuhun käy salolla, Suuret, pienet surmaellen, Kaataen kuningashongat, Ei omaksi onneksensa Eikä kansalle kodiksi. Koti! Surmattu sukuni! Veitseni! Kirottu kakku! Kullervo! Sinulle neuvon Kotisi sukusi löydät!
Eikä tuima tuimemmasti, kipeämmästi kivistä, jotta, koito, kuolisinki, katkeaisinki, katala, näiltä suurilta suruilta, ape'ilta miel'aloilta.
Yöhyt musta peitti auringonkin, Maahut järisi ja vuoret halkes' Kansa parkui paetessaan kurja Lyöden rintoaan ma peljästyen Heräsin ja sanan sulle laitoin Kiirehesti, koska sain ma kuulla Että Herra oli edessäsi Tuomittavaks' annettuna aivan Kuten olin uneksinut koito. PILATUS: Metallia hehkuvaista kaadat Sydämmeeni mutta jatka, armas.
Siinä vasta murhevirrat, itkut ilmi pulppuaa; kädessäni kannan koito äidin kuolonsanomaa.
Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, mist' on rauta syntynynnä, kasvanunna koito kuona." Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen: ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksiä, rauta nuorin veljeksiä, tuli kerran keskimäinen. "Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, ilmasta ve'en eroitti, veestä maati manterehen.
Siitä tuuli tuskat tuopi, Halla huolet haike'immat; Tuuli vie vihannan turkin, Halla kaunihin hamehen; Niin minä vähävarainen, Minä koito koivu raukka Jään aivan alastomaksi, Varsin vaattehettomaksi Vilussa värisemähän, Pakkasessa parkumahan.» Tähän kuvausten elävyyteen ja tuoreuteen liittyy viimein vielä Kalevalassa yhtä elävä, raikas, kuvaavista sanoista ja muodoista rikas kieli.
"Mitä olisi tekeminen kanssa-ihmisten auttamiseksi?" "Vai niin," sanoi Bob, "sitä juuri tulen minäkin äidiltäni kysymään. Koska hän ei syökse tyköään apuatarvitsevaa, tulen minäkin puhumaan Mariannestani. Hän kuolee koito raukka kuuden kuukauden kuluessa sivistyksen uhrina.
Olsin pieni piikkisilmä, Oi mä 'onnen-myyri' olisin!» Niin hän juttuu juostessansa, Maata sammaleista samoten, Näkee tuolla tintin pienen, Tiasen partakuusen kehdossa, Lausuu taasen tuskissansa, Koito kadehtien kujertaa: »Tintti pieni kuusen kehdos, Olisin mä oma siskoses, En nyt murhees murentuisi, Kadonetta karjaa etsien. Olisin mä siskos pieni, Ilolintu aina olisin!»
En tiedä, kuinka tuonne tullut olin; niin horroksissa ollut lien ma silloin, kun jätin, koito, tien ma todellisen. Mut päästyäni juureen kummun, missä tuo laakso loppui, jonka kauhistukset sydämen multa oli lävistäneet, ma ylös katsoin: vuoren huippu hohti säteissä tuon jo tähden, kaikki joka jokaista tietä ohjaa oikeahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät