Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Sun täält' ois lähdettävä! TASSO. Pois sääliväisyys, armas lääkäri! Suo lääke sairaalles, äl' ajattele, se onko katkeraa. Hän vieläkö voi parantua, sitä tarkoin tutki, oi viisas, hyvä ystävä! Sen kaiken mä itse nään, se mennyttä jo on! Voin hälle anteeks suoda, hän ei mulle; ja hän on tarpeen, vaan en, koito, minä. Ja hän on viisas, vaan en, koito, minä.
Ukko uunilta urahti, parta lauloi, pää järähti: "Jo nyt tieän rauan synnyn, tajuan tavat teräksen. "Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona, teräs tenhon-päivällinen! Siitäkö sinä sikesit, siitä kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit?
Myös oli ruhtinas, mut runon vain, hän kuumin verin vallatarta lempi, mut kerran erhettyi, ei tuhoisempi lie ollut lemmen erhe näillä main. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, siksi kuljit, koito, kuolemaan!» Näin Gruusiassa lauletaan.
Kalervonkin heimo kaatui Sankarissa viimeisessä. Minä, sorretuin sydämmin, Kalevalan koito impi Surmalt' armoa anelen Miksi säästätte minua? Siskoni, sorea, armas, Sydämmeni mieltä nouda. Myöhäistä! KAUKO. Sinua, Anja, Säälin, hellin ja rakastan, Mikset lohtuisi suruista, Tämän metsästä tapasin, Pakohurtan! Nainen väisti. Elä mulle, seppo kulta, Kosta Kullervon tekoja.
Parhaimmasta on muutos katkerin, Pahinkin kääntyy nauruks. Terve siis, Sa tyhjä ilma, jota nyt syleilen! Se koito, jonka pahimpaan sä syöksit, Ei ole mitään tuulispäilles velkaa. Ken tuossa? Kuin kerjäläinen? Oi, mailma, mailma, oi suas, mailma! Jos meit' ei kummat vaihtos harmistuttais, Elämä vanhuuttaan ei koskaan muistais.
Mutta kun itkenyt kyllikseen oli aimo Akhilleus, haihtunut hältä jo rinnastaan ikävöitsevä haikeus, istuimelta hän nous, käsin auttoi maast' anojankin; säälien tuon näki harmajan pään sekä harmajan parran, näin sanat siivekkäät jopa lausui hälle ja haastoi: "Koito, sa montapa kestää sait totisesti jo tuskaa!
Mä lasken läpi salmen suun, käy vedet väljemmäksi, ja meren vilpas tuuli vie mun ruuhen seljemmäksi: jo ilma raitis, suolainen mun keuhkot kaikki täyttää ja mihin koito ky'ennen, sen voin nyt muille näyttää.
Mä lasken läpi salmen suun, käy vedet väljemmäksi, Ja meren vilpas tuuli vie mun ruuhen seljemmäksi: Jo ilma raitis, suolainen mun keuhkot kaikki täyttää Ja mihin koito ky'ennen, sen voin nyt muille näyttää.
Tai taikamaljaa kun Isolde-impi ja Tristan koito oli maistaneet, upotti heidät unten viepä rimpi, erotti heidät maat ja väljät veet; eik' kannel kaikunut lie kaunihimpi kuin kerran kaikui kansan kanteleet, min kesken nous kuin kukkaköynnös-pylväät Ginevran, Lancelotin laulut ylväät.
Herramme Vapahtajamme istui riihen kynnyksellä, kylän rahvaalta kyseli: "Lie lupa jyvänen syödä?" Piika pilkkasuu sihahti: "Kukko sulle kumppaniksi!" Herramme Vapahtajamme kuuli vihtojen vitinän, koputti ovelle koito: "Totta sauna sallitahan?"
Päivän Sana
Muut Etsivät