Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Siirtyvät syrjään. Sano, Ilvoni, sinussa Milloin kevät heräsi? Milloinka sun sydämes silmä Päivän lemmelle teränsä Avasi? sanohan, armas! ILVO. Sinä kun tasaisna, tyynnä Astuit rohkean arasti Mun eteeni neuvotonna, Kuin hämille tullut hirvi Metsän kulkijan polulle, Sinä kainosti kysäsit: "Tyttö, suostutko sepolle?"
Kevät oli sillä väliin kulunut pitkälle, mäet kuulsivat jo hieman vihertäville, puiden urvut pullottivat ruskeina, ja vuokot kohottivat siniset silmänsä huikaisevassa auringon valossa. Emmeköhän panisi toimeen yhteisen retken kaikkien lasten kanssa toukokuun ensi päivänä? Rautio ehdotti eräänä päivänä, kun hän tavallisuuden mukaan oli keskustelemassa opettajattaren luona.
Oi, suo mun luonas istua hiljaa, nähden, Kuink' kevät kaunis koituvi talven yöstä Ja, kukkais-vauloin, purppuranauhat päässään. Onnelan päiviä suo. Ma istuin taannoin, tyttöni, vuotehellas; Sun silmäs synkkä ol', iho riutununna, Ja kuolon kalpeus niin kuni nietos kylmä Verhosi kasvoja vaan. Nyt talvi karkas.
Sillä ei ole Panun omasta emännästä taikain tekijäksi, saati toisten neuvojaksi. Ilpotar tekee joka kevät karjataiat Panulassakin. Urvon aamuna varhain saapuvat kylän naiset neuvoja saamaan. Kuin kutsuvieraina parhaina vastaanottaa heidät Ilpotar, katettu on pöytä, kukkuranaan on piiraita, rieskoja ja meheviä kakkuja, voita, lihaa, kalaa ja simaa.
Tuon nuoren rouvan katseessa oli tällä hetkellä ikävöivän odotuksen ilme, sama kuin vangilla rautaristikon takana, ja kieltämättä oli hän jossain määrin muuttunut Paulan syntymisen jälkeen, koko hänen olemuksessaan oli jotain levotonta ja jännitettyä, josta ei vieras päässyt selville. Kevät leyhkeine tuulineen oli tullut, ei lumen päljää enää missään nähtävänä.
Ainoastaan muutama syli rannasta hänen viimeiset voimansa raukesivat ja hän vaipui syvyyteen. Tämä tapahtui 10 p. Heinäkuuta v. 1879. Nuoruuden kukoistuksessa hänet siis kova kohtalo riisti pois elämästä, joka oli tarpeeksi pitkä, herättämään suuria toiveita, liiaksi lyhyt niitä täyttämään. Hänen ikänsä valoisa kevät ne synnytti; ennen kuin sen suvi oli saapunut, vei hän ne mukaansa hautaan.
Senp' on hellin rinta, Lemmen uneksinta Laulattaa sit' elon aamusilla; Kaikki sävelmänsä, Ylhääll' liitäissänsä, Kuului korvissani soivan näin: Ket' ei kahleet haita Ilman kauko-maita Liitämästä häntä onnistaapi! Jok' on lauluun luotu, Jolle kullan muoto Ynnä kevät luonnon ilmi saapi! Näin sen laulu raikui; Monistellen kaiku Leivon virret toi mun korvihin'.
Kevät sydämen on arka, siksi itkee Seidi parka, siitä, herra, kyynelet on nää! »Missä leimuu Pohjan liesi, riutuu nyt, kuin hän, kentiesi murhein morsian; tänne kyynelkatse kääntyy, anoo armastaan, mi nääntyy, kauas jääden vangiks voittajan.»
Kevättoivon ken Suomesta sammuttais Ja kansalta onnen uskon? Ken päivyen taivolta riistää tais Ja pilven rannalta ruskon? Mun kansani kevät se kajastaa, Se on uskoni varma ja vakaa, Ja jos talvi nyt tuimana tuivertaa, Se on tuleva talven takaa. Ma jo auteret armaat siinnossa nään, Ja virtojen vuolahat välkyt; Kotirantojen koivut on vihreissään, Ja mä kuulen jo lintujen helkyt!
Rakennammeko sopua Väinön ja Joukolan välille? Senkö on kevät sinussa Herättänyt heikon mielen, Jotta naisien narina Sammutti sotahalusi? Jää kotihin kurja, raukka, Piile kannon juuren alle, Tonki siellä mäyrän kanssa, Multakärsä Kirri, tonki! Lähden yksin. Solvaisetko? Julma Jouko, solvaisetko? Tahdotko tapella ensin? Nyrkillä tai tapparalla? Nostaa kätensä, vasen nyrkissä, oikea tapparassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät