United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kreivi kumarsi ja sanoi: "isänne toivo on minulle käsky". Eikä näyttänytkään olevan hänestä kovin vaikeata tämän käskyn täyttäminen. Niin saapui joulunaatto. Herra von Weissenbach oli monistellen muistuttanut Roosaa laittamaan toki tälläkin kertaa, kuten ennen, joulupuun asuintupaan.
Hän oli viime aikoina monistellen sanonut "tahtovansa vielä kostaa armolliselle herralle hänen ylpeytensä". Vielä eilispäivänä oli hän juovuksissaan paljon pahempiakin uhkauksia puhunut. Hänen taskustaan löydettiin sitten vielä, tarpeettomasti kyllä, useampia täysiä tulitikkuloutia sekä rikkilankaa ja tulukset.
Senp' on hellin rinta, Lemmen uneksinta Laulattaa sit' elon aamusilla; Kaikki sävelmänsä, Ylhääll' liitäissänsä, Kuului korvissani soivan näin: Ket' ei kahleet haita Ilman kauko-maita Liitämästä häntä onnistaapi! Jok' on lauluun luotu, Jolle kullan muoto Ynnä kevät luonnon ilmi saapi! Näin sen laulu raikui; Monistellen kaiku Leivon virret toi mun korvihin'.
Hän oli monistellen perinyt wanhemmiltaan ja muulta rikkaalta suwultaan mahdottomat rikkaudet, ja muutoin oli hän kirkkoherrana wäkirikkaassa ja isossa pitäjässä, jonka lihawien lammasten keritsemisestä hän piti isompaa huolta kuin niiden ruokkimisesta. Niin kokoutuneiden rikkauksien nojalla elettiin perheessä ylellistä, melkeinpä howintapaista elämää.