Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Ei *yksistään* siksi, mutta kuitenkin hyvin paljon sen vaikutuksesta on, jätettyäni taakseni kolmekymmentä ikävuotta, uusi kevät koittanut minulle, kevät, joka ei milloinkaan surkastu muuten kuin omasta syystäni.
Tuli kevät, suli nietos mailta, mut ei orahia vesi vienyt: tuli kesä, raekuuro kulki, mut ei kaatunutkaan kaunis olki; tuli syksy, halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästi. Silloin Paavo polvistuen lausui: Herra koettelee vain, eipä hylkää. Myöskin vaimo polvistuen lausui: Herra koettelee vain, eipä hylkää.
Miksi siirtää tuonnemmaksi häitä? Vielä sitten kerkii tavaraa. Lempi on kuin kukkanen, ja näitä Näitä yksin kevät kasvattaa. Joutuun! kukat loistaa kunnahalla, Siell' on lintuin onni meilläkin. Vaikka kuivan hongan oksain alla Onnellisna kanssas eläisin. Kaipaus. Nyt metsäss' ei oo oksaakaan, Mill' lehtiverho ois. Nyt talvi vaan on valloillaan, Kun karkas suvi pois.
Ensin saatiin selväksi se, että sateinen ilma oli huonontanut vuodentulon, varsinkin heinistä ja perunoista, ja että taitaa tulla rehun puutos, jos tulee pitkä kevät.
Mitä suurimmalla innolla koetin minä oppia kirjaimia tuntemaan eikä mennytkään monta aikaa, korkeintansa kolme päivää, ennenkuin jo hairahtumatta osasin kaikkien puustavien nimet. Lakristaakin kesti syödä saman verran aikaa, kun tarvittiin Aan armeijan voittamiseksi. Voitettuna vangittiin koko hänen joukkonsa aivojeni sisimpiin komeroihin. Sukukinkerit. Oli kevät ja ihanat pitkät päivät.
Mutta yhtenä pyhä-iltana, kun ei isäntä eikä Liisa ollut kotona, kuuli hän, kuinka vanha Kaisa jutteli isännästä erään kylänaisen kanssa, jolloin Kaisa sanoi että "isäntä olkoon nyt Jumalan nimessä aikomatta ottaa emännäkseen tuota köyhää Liisaa, kun hänelle kyllä olisi tarjona rikkaita ja arvokkaita tyttöjä". Nämä sanat saivat hänen uskollisen mielensä kauan miettimään, kuinkahan kuitenkin lopuksi käynee, ja mitä likemmäksi kevät lähestyi, sitä useammin johtuivat nuo sanat hänen mieleensä.
Niin kauas kuin hän voi nähdä niityllä, tiellä ja metsänrinteellä, ei hän huomannut yhtään ainoata muuta elävää olentoa kuin lehmät ja hyttyisparven, joka tanssi katrillia auringonpaisteessa aidan luona. Olihan nyt kevät, mutta Syynen surullisessa sydämessä oli syksy. Tässä minä olen, sanoi ääni jälleen.
Vaan kumminkin antoivat hänen pikeytyä syvemmin joka sunnuntai-ilta. Ja sitten tuli kevät ja päiväpaiste, nuoruutta ja lempeähän oli ollut jo aikasemmin.
Kevät-talvesta, kun aurinko jo rupesi sulattamaan jäätä katonräystäistä, sattui Helka kylmettymään, ja hänen täytyi olla sisällä muutamia viikkoja. Kun hän jälleen pääsi ulos, oli jo melkein kevät.
Mutta kuka tietää, mitenkä pilvenkuvat tuolla laajassa avaruudessa ja ahtaassa sydänkammiossa hälvenevät ja muuttuvat? Kun kevät koittaa mailmalle, niin sinä et voi käsittää kaikkea tuota tuhatlukuista itämistä ja heristymistä maassa, kaikkea laulua ja riemua puun oksilla ja ilmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät