Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Sitte on jo aikoja kulunut, kuin olen niitä sylissäni pitänyt.» Pari kyyneltä vieri hiljaa ukon poskille, ja poika huudahti taas: »Miksi ukko itkee?» Vanhus lausui: »Hm, räystäät tippuvat, kevät tulee, ukko tulee uudestaan lapseksi.»
Kevät oli tullut taaskin, ja Amrei seisoi kukkainsa ääressä akkunassa. Tulipa tuolloin mehiläinen ja imihe kiinni avonaiseen kukan terään. Niin, ajatteli Avojalka, niin on tyttökin kuin kukka, kiinni kasvanut yhteen paikkaan, se ei saata lentää liehuella ja hakea, sen täytyy odotella, kunnes lennetään sen luokse.
Niin on nyt minun iloni kuin lapsi lelua vailla, niin on nyt minun eloni kuin kevät käkeä vailla, kumpu vaiti, kukka poissa, surussa salo sininen. MINK
Toiset ehtivät osaksi tahi kokonaan kirjapainoon, toiset jäävät keskeneräisinä pöytälaatikkoon, josta ne sittemmin, kun häntä itseään ei enää ole olemassa, kaivaa esille hänen poikansa ja vuosikymmenien uutteralla työllä valmiiksi viimeistelee. Hänellä itsellään on aina tuhat rautaa tulessa. Kansan kevät on nopea, ei auta torkkua toukomiestenkään.
Sydämmensä syvyydessä hän kuitenkin tunsi katumusta tästä suoruuden puutteesta tarkkasilmäisen ja suuresti kunnioitetun isän edessä. Vapaaherra olisi ehkä toden perästä tullut levottomaksi poikansa tähden, ell'ei nyt olisi ollut kevät sellainen, että vanhus saattoi olla siitä oikein sydämmestään hyvillänsä. Satoi melkein joka päivä ja kuitenkin oli ilma lämmin.
Emo vanha vastahani! Terve, terve, äiti armas! Terve, vanhempi vakainen! Sonetti. Oi terve kevät! Talven valta joutaa Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö, Vienosti välkkyy järven sini-vyö, Iloisna purttaan kalastaja soutaa. Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa, Ne peltomaahan siroitellen lyö, Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ. Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.
Hän katsoo silmän valo varjot poistaa On kuin hän katsois Suomen sydämyksiin. Mit' etsii? Ehkä poikaa ohjatonta, Jot' ennen ohjasi kuin ratsuansa? Tai sotavanhust' ehkä voimatonta, Jok' orjan lailla kantaa kahleitansa? Ei oppipoik', ei vanha sotavanki Edessäs seisoo Suomi-nuorukainen, Miestöihin valmis, raitis niinkuin hanki, Vaan sydän lämmin kevät sointuvainen.
Joka kukkanen aikasin katkeaa mätä, ummehdus käärmeitä kasvattaa. Yhä pirtamme paukkaa. Nyt sukkula suikkaa, pirta piukkaa, yöt, päivät kutovat kätemme tiukkaa. Oi käärinliinasi Saksanmaa kirot kolminkertaiset kuteiks' saa, kun pirtamme paukkaa. Herwegh, sä rautanen kiuru, kun kiirit äärellä auringon sun helskyvi riemuvirsi. Joko pois on talven kirsi, ja Saksalle koittanut kevät on?
Hän kuoli korkealla iällä vuonna 1899. Juhana Fredrik Granlund eli kirjanpainajana Turussa ja kuoli 1874. Yleisimmin tunnettuja hänen runoistaan on raitis "Kevät" niminen laulu. Muutamat ovat iloisia juomalauluja, esim. "Punssipullon kuolemasta". Eräs näytelmäkin, "Sisaren sukkeluus", on hänen kirjoittamansa.
Se silloin karjain kanssa kilpailee luonnon vimmaa paeten. Jos Ujugan käsiin joutunut matkustavainen ei osaannu ihmis-asunnoihin, on hän onnellisempi, jos hän jonkun rotkon löytää, sillä muutoin pyry hänen peittää. Rotkossa voi hän jotenkin rauhallisena myrskyn loppua odottaa. Arojen kevät alkaa lumen sulautumisella.
Päivän Sana
Muut Etsivät