Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Kiitos, Jesus, Vapahtaja, Veri-ylkä kallihin! Suuri synnin Sovittaja! Armoasi mullekin Annat veres, rakkautes, Kärsimises, elämäs, Voittos, ylösnousemises Mulle takaa lempeäs. Hengelläsi virvoitta'os Sieluni nyt uudestaan, Synnist' ikipuhdista'os, Saata liha kuolemaan, Anna pyhä, täydellinen Sydämmeeni rakkaus, Että olis elämäni Opillesi kaunistus! "Maria!"
Maria: Latsarus hourii, kas kuule, Hän lausuvi innoissaan Mestarin nimen taas kalliin: Se selvänä, houreissaan Kallihin hänelle meille; Tän' yönä, ma pelkään vaan, Käy kuolema vieraanamme Ma veljytt' itkeä saan.
En tiedä on niin kamalaa, Koko ruumistani mun kauhistaa!... Voi jospa äiti tulis vainen! Olenpa arka hupsu nainen! Kuningas Thulen kansan Ol' aina uskoinen. Hälle vaimo kuollessansa Soi maljan kultaisen. Se hälle kallihin kalu, Kemuissa siitä joi; Vesi silmistään yhä valui, Kun huulilleen sen loi. Soi kuolon kutsu hälle: Niin kaupungit ja maan Kaikk' sääsi perijälle Ei kultamaljaa vaan
GUNNAR. Thorolf, kuulehan! THOROLF. Päästä minut! Mutta varoillanne pitäisi teidän nyt olla, sekä sinun että Hjördis'in; sillä juuri tällä hetkellä on isäni vallassa se, joka on teille kallihin maailmassa! HJ
Taas on sama tuntu mulla: kadotin nyt kallihin uskon kansaan, isänmaahan, jota raukka rakastin. Tulee kesä, tulee talvi, eipä enää milloinkaan mieleheni haave heljä hengen, laulun kotimaan. Siks ei elon juhlat mulla, vaikka juhlii juhannus, syän ei syttä valkeampi. Mistä silloin pelastus? Taas kuin ennen tuosta yksin: täytyy kestää yksinään, yksin nousta Suomen suosta korkealle kärsimään.
Mihin saapui hän viiskymmen-souduillaan, siellä vapisi vallat polvillaan. Ja onnen-mainehellaan hän täytti Ionian, Hellaan. Oli aitoissa runsaat aartehet. Maat, kaupungit, saaret kaukaiset veron kantoi hälle kallihin ja orjia laski hän tuhansin. Mutta kestituttavistansa ol' Amasis rakkahimpansa.
Kerrankin maanpiiri sai taas nähdä, mik' on kesä Suomen, konsa sen välkkyvät veet, yhdessä päivä ja yö, yhdessä taivas ja maa, suvun vanhan valtiasvoima, koska sen koittanut on koi pyhän syntymämaan. Oltihin orjia ryssän ja oltihin renkejä ruotsin, nyt pyhä kaikuvi vaan tuo sana syntymämaan, kaikille kallihin tuon, isän, äidin ja lapsien itkun, myös hymyn taivahisen, autuas, armahin maa!
Kun miestä missä tarvitaan, Maan eestä vaikka kaatumaan, Niin uljaita on uroita, On järkeä, on kuntoa, Jos toimeen tartutaan. On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin! Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista Kuin kulta Hämeen maa. LAPSET KES
Se sydänjuuria lämmittää, Ja henkeä suomalaista Taas uusi innostus nostattaa, Kun kuulla saa urostöistä, Joill' urhot maatansa puolustaa, Ja miehistä miekkavöistä. Se poika kylmän on Pohjolan Tää laulaja sulokieli, Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, On isänmaallinen mieli. Oi isänmaani, sa kallihin! Kuink' olit uupunut aivan, Sun äidinkasvosi kyynelin Oli uurtunut alla vaivan.
Näin voimien riutuvan äidiltäin, hänen horjuvan hautaan varmaan, ja sortuvan kallihin kotini näin, työn murtuvan taattoni armaan. Ja silloin armasta taattoain ma muistelin murhemielin ja silloin lietoa kanneltain ma kaiutin kaihokielin. Ja lauloin onnea lapsuuden, sen uskoa, uinailuita kuin syksyn siirtyvä leivonen suvilempeä, laulupuita.
Päivän Sana
Muut Etsivät