Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Hiljaa!" hän kuiskasi, laskien kätensä Taavin käsivarrelle. "Katsos, se raukka on eksynyt. Elä säikytä sitä!" "Pian se saa muuta pelättävää", mutisi Taavi, "ellei heitä määkimistään." Tuskin hän oli saanut nämä sanat sanotuksi, ennenkuin pieni eläin hyppäsi, värisi, yritti juoksuun ja sitten surkeana katsoi puolesta toiseen ikäänkuin epätietoisena, mihin suuntaan paeta ja mitä vaaraa.
Hän muisti Kortshaginien päivällisen ja katsoi kelloonsa. Ei ollut vielä myöhäistä ja saattoi kyllä ehtiä päivälliselle. Raitiovaunu kulki helistäen ohitse. Hän antausi juoksuun ja hypähti vaunuun. Mutta torille päästyä hän laskeutui pois, otti hyvän pika-ajurin ja 10 minuutin kuluttua oli Kortshaginien suuren talon portailla.
Seisoi se jo kohdallaan, viivan merkkiä katsottiin miehissä. Nyt ! Se oli hänellä hihassa! Oikean käden nutunhihassa! Veri, joka hetkeksi oli seisahtunut suonissa, sävähti nyt tuliseen juoksuun. Kun pääsisi tästä kunnialla pois. Ennenkuin ukko huomaa kaivata... Ei ole vieläkään täysi mitta. Sietää se pienen palan lisää, että naulan viiva hyvin näkyy, huudettiin miehen ympärillä.
Ja voimatta pidättää itseäni ärähdin minä: Ajakaahan sitten edes paremmin. Ajetaahan tässä, mikä voidaan mäkisellä tiellä, virkkoi hän rauhallisesti ja solahutti ohjasperillä hevostaan hiukan kiivaampaan juoksuun.
Osasin ummessa silmin jokaisen matkan käänteen ja tien mutkan. Minä näyttelin ja nimittelin niitä sinulle, minä sanoin, minkä talon halli tuo on, joka tuolta loitompaa meille haukahtelee. Annoin hevosen puhaltaa täyteen juoksuun, pian tuli näkyviin kirkko, pitäjän makasiini ja pappila, jonka pihan läpi me hurahutimme alas jäälle.
KUNINGATAR. Ensimäinen lasi nostaa meidät ratsumme selkään iloiseen juoksuun. KREIVINNA. Toinen luo kauniita maisemia ympärillemme. STUART. Kolmas heittää meidät maahan. KUNINGATAR. Mutta jos nyt antaisimme ensimäisen lasin seisoa, veisattuamme tämän ylistysvirren. KREIVINNA. Se olisi suurempi koetus, kuin mitä Eva voi kestää. RIZZIO. Koetukseksi tämä kuitenkin on liian vähäistä.
Liisa oli kelvollinen, hän kelvoton ja pahanlainen ryyppymies. Lähempänä kotia ei oritta enää voinut hallita. Se riuhtasiin väkisin juoksuun. Kauppamiehelle se oli mieleen, eikä rouvakaan siitä tällä kertaa virkkanut mitään, sillä kotona odotti ehtoollisvieraita valmiiksi katettu päivällispöytä.
Jaloilles, jalopeura! Ja juoksuun rohkeaan! Ja valvehille vallan Sä, hengen Herkules! Kuin Homero, sa laula! Lyö ain' kuin Akilles! Enemmän siipes auki Sa, kotka Pohjolan! Enemmän työhös pontta Sa, kansa Kalevan! Jo mainees kaukomaihin Sun satakieles vie, Ja tanterilla taiteen Ja tieteen kiistaat sie. Mut eespäin, yhä eespäin Omalla pohjallas! Ain' uudet aarteet ilmi Syvältä sielustas!
NEITSY JANNE. Vai niin? Kukkaro tänne. SIHVONEN. Se on tainnut pudota. NEITSY JANNE. Heti! Kourista Karihaaraa! Hihhihi NEITSY JANNE. Minä en kärsi hihitystäsi! Nyt jalat allesi! SIHVONEN luikahtaa juoksuun perälle, hyppää yli aidan ja katoaa vasempaan. Huis sika metsään EEVA. Hurraa, Janne! KARIHAARA. Hurraa, jummanni Poikonen!
Niin joutuivat he kiven matkaan ja sitä mukaa kun sen vauhti koveni, yltyi heidän riemunsa. Viimein eivät he tarvinneet muuta kuin juosta jälestä ja kaiken lopuksi lähti kivi semmoista vauhtia, että heillä oli työ perästä keretessä. Innoissansa, täyteen juoksuun painuen uhkasi Esa: Nyt ... vaikka haletkoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät