United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun saisin, mitä sanelen, Kun saisin salitupihin, Minä rouaksi rupeisin, Kauppamiehelle kanaksi, Pohatalle puolisoksi; Joisin kahvet kaiken päivän, Söisin suuhuni sokurit, Mesileivät mieltä myöten. Luo'pa luoja luotuhuni. Luo'pa luoja luotuhuni, Elä mielisuotuhuni; Luotu luoksensa vetävi, Mielisuotu survoavi.
"Jaah, jaah, Petter petaala!" mukisi kauppamies ymmärtämättä muuta kuin nimensä, sillä hän ei osannut ruotsia, vaikka rouva ei sitä kiireissään muistanut. "Maksa!" sanoi rouva luoden mieheensä inhoa ja ylenkatsetta osoittavan silmäyksen. Kauppamiehelle selvisi siitä asia ja kääntyen Marttiin sanoi hän: "no laskehan nyt koira irti ja koetetaan sopia, asiasta tuumailemalla".
Silloin alkoi vaimoraiska itkien kertoa: "Tuolla pienessä huoneessa makaa mieheni ja lapsi-raukkani kipeinä. Viiteen viikkoon en ole voinut ansaita mitään. Me olemme velassa rikkaalle kauppamiehelle, talon-isännällemme, hyyrystä, ja hän ei tahdo enää odottaa.
"Pääsinpä minä tänne kuitenkin, waikka sinä minut jätit. Olihan isännän käsky, että tulisimme samalla hewosella", sanoi maanmittari kauppamiehelle wähän pisteliäästi. "Hywähän kun pääsit. Minä en joutanut sinua odottamaan, sillä minulla on täällä mielitietty", sanoi kauppias, wilkuttaen samassa silmää. Samassa toi piika Maija kahwia.
Jos niissä oli virheellinen sijoitus, puhumattakaan laskuvirheistä tai joku summa, joka näytti tavattoman suurelta, sai poika kohta ankaran kirjeen siitä, kuinka peräti sopimaton huolimaton kirjanpito ja tuhlaavaisuus on kauppamiehelle. Tuo piti Kristian Fredrik'ia pelossa ja vavistuksessa, jopa loukkasikin häntä välistä.
Siihen vielä lisäksi tuli se kummallinen ja lautamiehelle eduton seikka, että lautamiehen tuomassa velkakirjassa olevat takuumiehet olivat molemmat kauppamiehelle sukua, toinen vävy ja toinen lanko. He sattuivat molemmin olemaan kaupungissa ja oitis tiedusteli kauppamies heiltä kuinka asia oikeastaan oli.
Liisa oli kelvollinen, hän kelvoton ja pahanlainen ryyppymies. Lähempänä kotia ei oritta enää voinut hallita. Se riuhtasiin väkisin juoksuun. Kauppamiehelle se oli mieleen, eikä rouvakaan siitä tällä kertaa virkkanut mitään, sillä kotona odotti ehtoollisvieraita valmiiksi katettu päivällispöytä.
Vielä tätä neioistani, Tätä pienoista tytärtä, Ajetahan kirjokorjin, Souetaan veno-punasin, Porvarille puolisoksi, Kauppamiehelle kanaksi. Yks' on paha ei parane.
Kapteenin kautta oli kauppias voittanut suuria summia, varsinkin, jos siinä huhussa oli perää, joka tiesi kapteenin tahallaan ajaneen suuren, mutta vanhan ja korkeasta summasta vakuutetun, kauppamiehelle kuuluvan laivan karille. Jos tässä huhussa oli perää, niin varmaapa on ettei kapteeni sitä ilman palkintoa tehnyt.
Mutta nyt minä en saa soittaa. Hiljaa, poikaseni, äiti kyllä keksii neuvon siihen. Samassa toi Kari Torgerin lapsenviulun. Kas tämän saat sinä, ja äiti menee kauppamiehelle tänään ostamaan siihen uudet kielet. Talvi oli kulunut pitkältä, vaan Torger ei ollut kotiutunut. Kari ei ollut peloissaan hänen tähtensä.