Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt näytti ja silmistänsä ilo moinen säihkyi, sivuuttaa että vaieten se täytyy. Kuin kirkkain täysikuudan-illoin Trivia hymyilee keskell' impein ijäisien, jotk' kaunistavat joka puolta taivaan, niin päällä tuhantisten tuikkehien näin Päivän, josta valon sai ne kaikki kuin tähtösemme meidän auringolta.
RUNOILIJA. Kun onnetar, tuo häälyvä ja löyhä, Pois työntää suosikin, niin koko liuta, Jok' ylös vuoren huippuun käsin, polvin Jälestä junnas, antaa miehen luistaa, Hänt' yksikään ei sortumukseen seuraa. MAALARI. Tuo tavallista on. Voin esitellä Sen seitsemänkin tapamaalausta, Jotk' onnettaren äkkipuuskat kuvaa Sanoja selvemmin.
Virkkoi noin, mut siitäpä Zeun ei heltynyt mieli, sillä hän kunniahan nyt aikoi Hektorin nostaa. Toiset taistelivat taas toisten porttien luona; mutta en kaikkea voi, kuin taivahiset, kuvaella. Näät kivimuuria pitkin kuin tuli leimusi taisto, sai urot Argos-maan, hädän hämmentäissäkin, pakko laivoja varjelemaan, hätämiell' oli kaikk' ikivallat itse jo nuo, jotk' aina akhaijeja auttivat taistoon.
Kauemmin Jos uhkamiellä meitä ärsytätte, Niin miehet ne, jotk' amiraali vangiks Sai Kastelholmista, hän mestauttaa, Ja teille varoitukseks kaakinpuihin Päät naulituttaa silmienne eteen, Näin veriseltä puhe-istuimelta Ja hirmukuolemalla teille oman Tulevan tuomionne ilmoittaakseen. Siis miettikää. On niiden henki kaupan. Mik' ilkityö noin julman koston vaatii!
Tuhannet laivanraadot virui siellä, Tuhannet ruumiit, joita kalat nirhoi; Ankkurit, kultaharkot, helmiriitat, Juveelit verrattomat, kalliit kivet Sekaisin mätättyinä meren pohjaan. Pääkalloiss' oli jotkut; onteloissa, Miss' ennen silmät sijaitsi, nyt säihkyi, Pilkaksi silmäin, kivet kiiluvaiset, Jotk' ailakoivat meren liejupohjaa, Ivaten kuolleen luita ympärillään.
Loimehen luon näin sinut kintaalle urhoni tuon: silkki on siipi, kuin tulta kyntten on kulta! Siivet sä sait, Freija, ja ilmojen halki sa hait pohjat ja etelät varmaan jäljessä armaan. Haukka, jos suot siipesi mulle, ei kannata nuot, Yhdet on siivet, jotk' kantaa, kuolo ne antaa. Olallein näin istu sa, silmäten aavoille päin. Oi, miten mielemme halaa, eipä hän palaa!
Menimme sinne, näimme ihmisiä, jotk' istuivat tuon kiven siimeksessä lojuen tapaan laiskojen. Ja eräs, mi mielestäni uupuneelta näytti, syleili käsivarsin polviansa, välillä niiden päätään riiputtaen. »Ah, armas Mestari», ma lausuin, »katso, tuo kuinka näyttää kuhnurilta aivan kuin oisi hänen sisarensa laiskuus.»
Vain hetken viivyit elon taisteloissa, Kun polkus kääntyi kalmistoon jo päin. Ylevä, sydän, jalo, puhdas henki, Mi totuutt' etsi, hehkui taistohon, Niin varhain sammui, veikkois toivehenki, Mi liittyi Sinuun, tuoni vienyt on. Lupashan kevät viljakesän tuoda. Ens'va'oistas jo nähtiin kyntömies. Ne siemenet, jotk' ehdit maahan luoda, Sadoista runsaist' ennustaa jo ties.
Hän eikö oiti Pyhässä vimmassansa noita kahta Rikoksellista silponut, jotk' uni Ja viina oli tehnyt orjiksensa? Työ jalo, eikö niin? Ja viisas myöskin? Jokaisen mielt' ois inhoittanut kuulla Tekoaan heidän kieltävän. Sen sanon, Kaikk' on hän hyvin hankkinut, ja luulen, Jos pojat Duncanin hän valtaans' saisi Jot' älä, taivas, suo! niin tuta sais he Mit' isänmurha maksaa; samoin Fleance. Mut vait!
Kaksi jo kuolollisten ol' ihmisien ikäsarjaa vaipunut, jotk' oli hän Pylos-maan pyhän heimoa nähnyt syntyvän, kasvavan, nyt suku kaittavanaan oli kolmas.
Päivän Sana
Muut Etsivät