Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Jos joku hivus hänen päässään henki Ois, josta armoa nyt pyytäisivät Ystävät, neljä kertaa lukusammat, Jokainen henki sentään sammuisi, Kuin tähdet aamulla tai kuni lamput, Jotk' iloa yöllist' on valaisseet, Sammutetaan, kun vieraat ovat menneet. *Vanha näytelmä.*
GONERIL. Voisitte käyttää täyttä järkeänne, Jot' arvaan teissä löytyvän, ja heittää Nuo houreet pois, jotk' ovat viime aikaan Tosi-olentonne aivan muuttaneet. NARRI. Niinkö ei aasi huomaisi, milloin rattaat vetävät hevosta! Hei Jaana, sua lemmin! LEAR. Ken täällä tuntee mun? Tää Lear ei ole. Lear näinkö käy? näin puhuu? Missä silmät? Sen mieli heikko on, tai horroksissa Sen aistit.
Ja minä, päässä side kauhun, huusin: »Oi Mestari, mik' ääni tuo? ja keitä nuo, jotk' on niinkuin suuren tuskan orjat?» Hän mulle: »Tää on tila kurja niiden kuolleiden onnetonten, jotka eivät ansainneet moitett' eikä kiitostakaan. Heill' osa enkeleitten on, jotk' eivät kapinass' olleet, eivät uskolliset, vaan itseksensä, irti Jumalasta.
Saat mennä, nuori mies. Kahleita kyllin meill' ei ole Herra ties, narreille kaikille, jotk' ohi saaren kulkee. LEMMINK
Ja koska Longobardin hammas puri taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, jotk' ovat turmionne kaiken lähde. Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, sen sijaan toinen keltaliljat keksii: on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää.
Puolesta Herra sun hylkääjäis, Jotk' ain' on vastoin sun henkeäis; Oi jos he karttaisi synninteitä! Oi älä kadota Herra heitä! Rukoile onnellistenki puolesta: Kaikk' ilo, kaikki suru myös On, Herra, antamasi. Suo että edest' armotyös Sois sydän kiitostasi, Ett' ilon hymy nousis vaan Kuin kevään kukka tuoksumaan Sun laupeudestasi.
Ja tehtävään se käyköön, oi, johonka mestari sen loi: Pian maisen elon yläpuolla se heiluu siinnoss' ilmojen, jyrinän naapurina tuolla on välimailla tähtien. Soi kehottain sen ääni silloin, kuin vilkkuin haastaa tähdet nuo, jotk' kiittää Luojaa aamuin, illoin ja vuoden vaihteet tietoon tuo.
Yli metsän koitti jo päivän koi, kun nurmella neitonen kulki, kukat kukkivat auki jo umput loi, jotk' eilen illalla sulki. Ja neitonen nuori se nurmella vain niin hiljaa, hiljaa astui, ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain, kun kasteesta helmat kastui. Vuota, kylmä tyttö, kyllä kostan mietti poika tullen tytön luota suukon kielsit, kohta kahta pyydät.
Näin sotalaumain pää Agamemnon heille jo lausui: "Troian kansa ja Dardanian sekä kaikk' apuheimot! Voittanut selvälleen sotimielipä on Menelaos; meille te siis Helene nyt argotar aartehinensa tuokaa suorittain kera lunnaat myös sopivaiset, kansan vastaisenkin jotk' ikisääntönä olkoot." Noin nimes Atreun poika, ja riemusi kaikki akhaijit. NELJ
Kauasampuja näin nyt vastasi hälle Apollo: "Mieleni totta jo, maan järisyttäjä, luulisit menneen, kuolollisten vuoksi jos ottelisin sua vastaan, 463 koitojen, jotk' ovat kuin puun lehdet: kukkeudessaan hetkisen kasvelevat, maan armaan anteja syöden, toisena kuihtuen kuolevat pois. Niinp' ottelemasta kohta nyt erjetkäämme, ja kiistata itse he saakoot."
Päivän Sana
Muut Etsivät