Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Katsos, jos tuota halla panee, niin isännälle ei tule mitään hyötyä, kun päivätöitä on kovin vähän. Ei kaiketi siinä tule mökkiläisellekään. No se ei kuulu siihen asiaan. Kuuluupahan, jos ymmärrät. Ja jos panetat kolme, niin en tee kolmatta. No olkoon sitten kaksi, vaan yksi viikko talvella hevosen kanssa. Sen nyt saat inttelemättä. Ja maantie. Sitä en rupea tekemään.
ILMARI. Voin rukoilla armastani, Sulta rakkautt' anoa. Luonne kuin käsikin hällä On luja, luhistumaton. Tämä mairittaa minua. LOUHI. Multa et armoa anele, Niin otakin hiiden hirmu. Minä myrkkyampiaisin Kotirauhasi ryöstän, Pesän päältäsi yösydännä raastan, Kiroan ilokisasi, Riistän vaimosi sikiön Kuin pojat kanalta haukka. Vainoan joka vakoa Minkä aatralla ajelet!
Oil monta näissä laaksoissa Tok' aikaa ankaraa, Kun yöseen halla hyyrteinen Vei vainiomme viljasen; Mut toivon aamu, toivon työ Taas poisti halla-yön. Viel monta näissä laaksoissa On käynyt kauhua, Kun sota surman, kuolon toi Ja tanner miesten verta joi; Mut sankarien kunnian Sai Suomi loistavan.
Hetkeksi kun nukahdin ma, oli sydämeni sentään valvehilla, herättäen minut unestani. Siunasin ma pimeätä, joka kaikki kääri rauhaisehen vaippaan, iloitsin ma hiljaisesta yöstä, kuuntelin ma hiljaisehen yöhön, eikö mikään ääni vielä liiku. »Jos mun ajatukseni ois hällä, jos mun tunteheni hällä oisi, eipä aamua hän odottaisi, tulisi jo hetkellä hän tällä.»
Jos tuskastanne kimmahdust' en tunne Sisimpään sydämmeeni. CLEOPATRA. Kiitos, herra! Mit' aikoo Caesar mulle, tiedättenkö? DOLABELLA. Sen soisin sanomatta tietävänne. CLEOPATRA. Sanokaa. DOLABELLA. Vaikk' on hällä jalo mieli, CLEOPATRA. Mua voittosaatossaanko käyttää aikoo? DOLABELLA. Kyll' aikoo varmaan. CAESAR. Ken on Egyptin kuningatar? DOLABELLA. Rouva, Se imperaator' ompi.
Kaikkia näitä poistaaksemme on koettu tehdä työtä ja ponnistella woimia, minkä on woitu, ja toiwo on ollut hywä, sillä rehoittawat kaswit owat antaneet siihen syytä. Mutta nyt on jälleen ilma kolkko ja tuuli Pohjasessa, ja minä pelkään että halla taas tulee meille wieraaksi, ja jos niin käypi, niin silloin on kaikki toiwo mennyt!
"Puutteen Matiksi minua sanotaan, ja minä olenkin, sillä alinomaista puutetta saapi pitkin ikäänsä tuossa Puutteessa nähdä". "Kuinka niin?" "Niinpä se on. Tuo mökkimme on perustettu syrjäkylän takamaille, semmoiselle maalle soiden ja rämeiden keskelle, joka ei ole muille kelwannut. Isä wainaja sen jo perusti, mutta wielä on siinä nytkin halla melkein jokawuotinen wieras".
Vaan puhuaksemme tuosta hallasta: eikös uskon pitäisi saada sekin haihtumaan, jos asiaa raamatun kannalta katsotaan? Kyllä varmaan, jos uskoa vaan riittää. Teepä sitten uskollasi se suuri työ, että halla ei pane tämän vuoden toukoja. Ivalla sinä kyllä sitä puhut, vaan usko on paljon ihmeitä aikaan saanut ja jo sinullekin näyttääksensä että hän on luonnon herra, ei hän anna hallan tulla.
Hän lauloi niinkuin meitä ei olisi ollutkaan, huviksi itselleen ja iloksi metsän puille: »Ja älä sinä kultani silloin tule, kun on hiukan halla, sinun jälkesi tunnetahan joka portahalla.»
Oi, kansani kallis, kallehin, Joka Suomesi raivasit soista, Kivimäistä ja kannokoista, Joko laihosi nuoren halla veis, Joko uskosi uupuis, vaikeneis Valoisan aamusi laulu? Oi, kansani kallis, kallehin, Joka kärsiä sait tuhat vuotta, Ah, aamusi näitkö sä suotta? Ja siksikö valkenevan näit yös, Taas ett' yhä selvemmin turhaksi työs Uus', auvoton aika näyttäis?
Päivän Sana
Muut Etsivät