Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Siinä olivat he kuitenkin väärässä käsityksessä, sillä ankara halla ei ollut säästänyt meren rantamaita enemmän kuin muitakaan paikkakuntia. Kuitenkaan ei voi väittää, että täällä oli yhtä huonosti asiat kuin muuallakin. Entiset vähemmät katovuodet eivät olleet täällä meren niemessä niin tuntuvat kuin muissa paikkakunnissa; eipä niistä kaikesti tietty niin mitään.
Kaksi tahi kolme melkoista mietettä, kyhättynä ja sommiteltuna laveaksi kirjaksi, leveillä reunusteilla se on nykyaikaisen kirjan malli. Tahtoisinpa mieliäni olla ankara halla, joka yhtenä yönä palelluttaisi kaikki nuot".
Väsymätönnä ainiaan, jos muutkin, oli hän, Hän tallas että jytis maa, käi ett' olj hiessään, Vaan käännöstä kun huudettiin, hän kääntyi harhahtain, Käi oikeaan ja vasempaan, päinvastoin aina vain. Olalle pyssy oppi hän myös pyssy jalkoihin, Hän taisi tehdä kunnian ja laskee painetin; Vaan kunniaa kun huudettiin, hän laski painetin. Olalle pyssy hällä lens, kun jalkaan vaadittiin.
Tuli kevät, nietos suli mailta, Myötään vieden puolet orahista; Tuli kesä, rae kulki mailla, Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; Tuli syksy, kaikki ryösti halla. Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi, Sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs; Miero raskas, raskahampi nälkä! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
"Oi raukka, sun ruumiis raukee pois." "Oi, jospa se vieläki raukeemp' ois." "Sun silmäs tuike se tummenee." "No, tummetkoon, se ei haittaa tee." "Sun poskeltas puna pois putoaa." "Mun kultani lempivi hopeaa." "Oi, turha on toivosi, onneton, Sun petti hän, hällä jo toinen on." "Ei pettää voi minun kaivattun', Ens' sunnuntaina hän noutaa mun."
Kiiti ovelle kuin näätä, poikki porstuan jo luisti, portahille yhtä päätä, räjähtää kun pommi muisti. Siin' ol' äijän töitten loppu, vaan ei vielä tullut hoppu; maaten maassa mullin mallin Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin. Tänään aamun suussa häilyi vielä hengen viime kyven; loppuun saakka sama säilyi hällä sankar-ryhti tyven.
Ol' tarkka hällä silmä, juhlallinen kuori, Mutt' ystävällinen hän oli kaikille; Hän pyylevänä istui liekkutuolissaan Ja aina nuuskasi ja aina neuloi sukkaa, Ja valko-négligé se peitti valkotukkaa, Hän oli köyhän nimismiehen leski vaan.
Minä johdan teitä, ja tuskin Hektor kestävä lie, vaikk' olkoon kuink' iso into. Vaan ken on mies sotikelpo ja vain kevyt kilpi on hällä, heikommalle sen heittäköhön, ison ottaen itse." Virkki, ja mielellään väki käskyä kuuli ja nouti.
Monias vaikuttaa lystikkäästi; niinkuin esim: »Kaunis ombi kallon halla, jos ei jähdy järki alla.» Eiköhän tuosta kaljupäät saane lohduketta, jos muuten tietävät ansaitsevansa arvonantoa!
Soi temppelissä torvet hopeiset, näin kansan hartahana polvillaan, ja piispaa Rooman käsivarsillaan kuin jumalata kantoi ihmiset. Niin loisti pappisviitan laskokset kuin valkein vaahto, yhtyin purppuraan kuningasmanttelin, ja kulmillaan kimalsi hällä kruunut kultaiset, joit' oli kolme.
Päivän Sana
Muut Etsivät