Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Pane leipään puoleks petäjäistä, Veihän naapurimme touon halla. Maamme kirja 1878-1905. Z. Topelius. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla Jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa!
Myrskyssä seista hän tahtoi, taistella tohti ja mahtoi, työmies kuin ei kukaan, johtaja, tempaaja mukaan, mestari muodon ja sanain, kyntäjä valtaisten vanain, hän, Päämies, min haudalla sorrettu kansa voi vieläkin muistella vapauttansa. Taiteita suosi hän, tieteitä viljellä ehti, kansansa yhteys ain oli mielessä hällä; kaunista kauniimpaa ei laakerilehti kansalaiskuntoa kuin oli miehellä tällä.
Uljuutt' yllytä rintaan, jott' älyäisi jo Hektor, tokko on yksintaistelijaa toverissani, vaiko silloin vain käsi torjumaton, raju riento on hällä, tuimass' Areen työssä kun myötä mä itsekin isken. Vaan kun on laivain luota hän torjunut pois sotamelskeen, tänne sun turvissas taas tulkoon vauriotonna, kaikkipa tuokoon myös tamineet sekä kumppanit uljaat!"
"Me leikkasimme joutuneimmista paikoista pelosta, että halla tulisi ja niin on meillä siemen warattuna, waikka ette te, isä, käskeneetkään meidän leikata, jos lienemme tehneet wäärin", sanoi siihen eräs ukon naineista pojista. "Te olette tehneet toimellisesti, waikka en huomannut teitä siitä muistuttaa, kun lähditte uudispellolle työhön, sillä ilma oli silloin kaunis.
CHIRON. Mene, raikast' ano vettä, pese kätes! DEMETRIUS. Ei kieltä hällä eikä käsiä; Siis menköön äänetönnä menojaan. CHIRON. Menisin hirteen, hänenä jos oisin. DEMETRIUS. Jos sull' ois kättä, millä tehdä silmu! MARCUS. Mitä? Veljenikö tytär, joka kiirein Noin pakenee? Hoi, serkku! Miss' on miehes?
Yömyssyn kruunuks ukko-hussun soi siinä hellyys rouva Sussun ja pussun. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa! Hän olkikatto linnassaan söi neljä atriaansa. ja puhteess' ajoi aasillaan pois ratsain halki maansa. Mies hauska, säysy, laatuisakin. näit hällä hengen turvanakin vain rakin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei Herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Mut kesällä käypi halla, Kaiken toivon vie kukalta, Jää syksylle keltalehdet, Pihlajan hapan hedelmä. Tunnetko tuon kalman löyhkän? Lehdet sen varistessansa Huokuvat, nuo kuolevaiset. Elämän joka kukalla Raihnan siemen on povessa. Tuo koski lopulta yksin, Mahtavin, sotaisin voimin, Riehunalla, pauhinalla Ilmaisee elämän työtä.
He saivat hänet kertomaan, kuinka hän oli tutustunut äitiin ollessaan kotiopettajana hänen hienossa perheessään Turussa kuinka olivat tulleet tänne erämaahan, hänen entiseen kotiseutuunsa, miten oli täällä ensi aikoina eletty kertoi kovista halla- ja nälkävuosista, kuinka oli hänkin koettanut kansaa herättää ja saanutkin lukutaidon sille kannalle, ettei nyt ollut montakaan ripillä käymätöntä.
Lukukammiossaan hiljaisessa istuu mahtava Maunu Tavast, lumitukka, valkoparta vanhus, kohta mies satavuotinen; kesäpäivä painuu, iltarusko kultaa Kuusiston muurit, tornit, painuu pää myös suuren Suomen piispan, mieli haipuvi haaveisiin. Mitä miettii pyhä kansan pylväs? Mikä kirja on auki hällä? Tuumiiko hän uutta alttaria Turun tuomiokirkkohon? Taikka tutkii tieteen ongelmia?
Halla harmaja emäntä, Pallan eukko,
Päivän Sana
Muut Etsivät