United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hänehen on mennyt perkele," ärjyivät lappalaiset, "tuo paholainen on hänest' ulos suomittava." "Suokaa minulle anteeks, isäntäni," rukoili Aiken, "mutt' enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä." Nämä sanat olivat nyt merkkinä siihen myrähän, joka nyt vallan sai. Päski riistettiin häneltä, selkä paljastettiin ja hänet sidottiin hihnoilla koivuhun kiinni.
Meri mun on, valtani kuin ehta kasvaa, Toivossa näen jo täyttyvän sen kehän. Antonius Egyptissä juo ja mässää. Ei ulkosotia käy enää; Caesar Sydänunia menettää ja kultaa voittaa; Lepidus mairittuna näitä mairii, Ei lemmi kumpaakaan, ja kukaan hänest' Ei liioin huoli. MENECRATES. Lepidus ja Caesar Upeat joukkonsa jo sotaan vievät. POMPEJUS. Valetta! Ken sen sanoo? MENECRATES. Silvius.
Ett' aina heit' on vihannut hän; että Jos vois, hän heidät tekis aaseiks, tukkis Suun heidän puoltajiltansa, ja heiltä Vapauden ryöstäis; että hänest' on he Mit' ihmistoimihin ja kykyyn tulee Ja arvohon ja hyötyyn maailmassa Kuin sotakameelit, jotk' appeens' saavat, Kun kuorman vetävät, ja ruoskaa selkään, Jos uupuvat. BRUTUS. Mik' ompi? SANANSAATTAJA. Capitoliin oiti!
Mitkä oudot muukalaiset äänet, Mitkä raivoovaisten hurjat huudot Kuuluvat, Moskvaa, nyt rannallasi, Linnass' aina ennen tyvenessä Wolmar ruhtinaan? Vai siten hänen Nuori puolisonsa huolineeko Elämän ja lemmen kukoistuksen Aikaa, sydämensä ensimäistä Onnea, nyt hänest' eksynyttä? Ellös tutki!
Mua mauri sitten suosii, kostaa, kiittää, Kun hänest' aasin suoraan tein ja hältä Vein levon, rauhan, tuoden sijaan raivon. Se tuolla vielä piilee niinkuin yössä; Kasvonsa konnuus näyttää vasta työssä. Toinen kohtaus. Katu.
KUNINGATAR. Tuo hulluutt' on. Noin hetken raivoo hän, mut pian lauhtuu Ja lepää raukeena kuin naaraskyyhky, Kun poikasparin kullankarvaisen Se hautonut on eloon. HAMLET. Kuulkaa, herra; Mi syynä, että näin mua kohtelette? Teit' aina rakastin. Mut mitä siitä! Vaikk' koittais Herkuleskin parastaan, Ain' ulvoo koira, naukuu kissa vaan. KUNINGAS. Horatio hyvä, vaari hänest' ota.
Oi, myrkky On hänest' ennen aikaa lopun tehnyt! Sa saita, kaikki joit, et pientä tilkkaa Minulle suonut! Otan sulta suukon; Kenties on huuliis jäänyt myrkyn hiukka. Mi kuolemassa mua virvoittais. Miss' on se? Näytä! JULIA. Melua? Joutuin! Tuppes On tuossa! PALVELIJA. Tuoss' on se, tuossa, missä palaa soihtu. 1 VARTIJA. Maa veriss' on. Te menkää, kirkkotarha Läpi hakekaa, ja kiinni kaikki pankaa.
Siis nähdä häntä, jota himoitsin niin vähän nähdä, nähdä, päättää, etten pois silmistäni koskaan laske. Päätös mik' on se? Aie, teko; vaan mä kärsin, mä kärsin vain. On yhtä: nähdä hänet ja tuta, että kiinni kietoutui jo häneen. Yht' on se ja siksi jää. Erillään hänest' elää sit' en voi ees ajatella, kuolo ois se mulle, ois sielläkin, miss' ikään kuolon jälkeen me liemme.
Näin kylän vanhat hänest' ties: Ei nuorna vertaistansa, Ja häneen rakastuikin mies Ja Sanna häneen kanssa, Ja Sanna nautti onneaan Ja naureli ja tanssi vaan. Mut kohta onni tummentui, Sen köyhyys ensin peitti. Mies hiukeni ja sairastui Ja pian henkens heitti. Ja muisto Sannall' onnestaan On poika, vuoden vanha vaan.
Hän liekö kunnon mies, Kun noin hän nostaa yhden kainaloonsa, Kuin Israelin, lellipoikansa, Sit' auttelee ja kantaa kämmenillään, Mut muita hylkii, luotaan lykkelee, Vaikk' ovat kaikki hänest' alkujaan. BILEAM. Niin oikein: samaa suurta perhettä. Mut edistyspä noutaa luontoa.