Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Me tahdomme takoa Sampoa Ja valvoa vastaisuutta. Me tahdomme Suomelle suuruutta, Me tahdomme valoa, vapautta Ja armasta aikaa uutta. Me tahdomme henkemme helmyet Yön kätköistä ilmi luoda, Ja salojen armahat aartehet Ja kansamme kaikkikin kalleudet Jo kansojen tiedoksi tuoda. Me tahdomme polville uusille Tien onnehen viitata, näyttää.
Hanki sulho sukkulainen, Kankahalta karttu väärä, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele, Tuo'pa tällä tyttärelle, Tälle sorsalle sovita. Vie sitte ve'elle neittä, Saata sotkulle tytärtä Lähti paikat paiastasi, Rätsinästäsi räpälet; Sitte tunnet nainehesi, Ja kosissa käynehesi. Konsa meillä kosijat käypi. Konsa meillä kosijat käypi, Milloin mieli vierahaiset, Konsa armahat ativot?
"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierressäni, seinävieret seistessäni, ollessa oven takana. Arvelin, ajattelime: ei minusta lienekänä viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta tässä lemmon leisiossa, pirujen pesäsijassa. "Heitin hempeät tupaset, armahat asuinmajani, läksin, vieno, vieremähän.
Tuijotin tulehen kauvan, liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani, muistin mustakulmaistani. Hiilet hehkui, kuvat kulki, ajat armahat samosi, telilii suviset linnut, keikkuivat kesäiset päivät, poski hehkui, suu hymysi, silmät muita muistutteli.
Näen sinut ennellään, näen taas tutut lempeät kasvot, Joit' olen kaivannut, kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot, Kuin kukat kirren alt', elpyvät taas elohon.
Laulavat liedot ilmojen aallot, armahat niinkuin nouseva koi: »On elo kaunis, kauniimpi sentään sille, ken kuoleman voittaa voi.» Haastavi tumman Tuonelan herra, turpehen alta ankara mies, säikkyvät aallot, tummuvat metsät, sammuvi päivän lempeä lies: »Voita ei kenkään valtoja kuolon, nuoret ja vanhat viikate lyö, kaikki ma voitan, kaikki ma korjaan, kaikki ma peitän kuin pyhä yö.»
Minäpä sen sain tietää en huoli sanoa kuinka ja nyt kerron sen sinulle. Hänellä oli pieni omituinen kammio, suloinen, kuin pienen linnun pesä. Siinä eleli hän armahat päivänsä, siinä vietteli utuiset yönsä.
Silloin Ahtolan armahat neiet, vaahtivaipat, sukelsi surren ainiaaksi alle aaltojen syvien, jättäen rannat, raumat, heittäen suruhun heleät hiekat, kaislikot yksin karkelemaan.
Nää pikku merkit, jotka tässä jaamme, Ne toivon ankkuria kuvaavat, Ja näitä kantaissamme muistakaamme Myös yhdess' olon ajat armahat. Meill' yks' on maa ja yks on tuolla taivas, Yks' ääni Korkein kuuluu kullekin: "Ol' uskollinen, kerran maksan vaivas, Tääll' elon kruunu suodaan sullekin!" Vanhukselta.
Sokean kukkastytön laulu. Ostakaa kukkia, ostakaa! Oon kaukaa sokea tyttönen. He kertoi, ett' ihana ompi maa; Nää kukat on kauneimmat lapsista sen. Ne sorjiksi suokaa jäädä näin, Elon purppuran säilyttää! Näet äitinsä helmasta äskettäin Mä raikkaina poimin nää. Tuulen lempeät henkäilyt, Hellät ja armahat hyväilyt Hehkuvat katseistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät