Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Yht' ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa. Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat, lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo. Nään sinut, ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot, joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
Myös he, nuo naiset, nuo hempeät hairahtuvaiset, tummat ja vaaleet, he luulivat samoin, ei pahoja olleet he kutkaan mun lapsensyömmelleni, mi palkaksi lemmen polot armahat tuskahan syöksi: ei rakastanutkaan. Tuo täytyi sanoa heille, he kärsivät siitä, eivätkä ymmärtäneet; ja sentään ei kironnut kukaan, ei kantanut kaunaa.
Nään sinut ennellään, nään taas tutut lempeät kasvot, joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
Muien on kullat kuulumassa, Armahat ajelemassa, Rahalliset rannoillansa, Varakkahat valkamilla; Mull' on kurjat kuulumassa, Armottomat astumassa, Raukat mull' on rannoillani, Varattomat valkamilla. Omenaiset muill' omansa, Autuahat armahansa, Olkiset minun omani, Akanaiset armahani. Eipä tunneta tuvuksi.
»Oi! kiitos, Isä taivaan Siis viime kerran saan Nyt nähdä kodin armaan Ja vanhemmatkin vaan Nyt auta, Herra armas, Jo voimat uupuvat Hyvästi, isä, äiti Ja siskot armahat!» On kylmä talvi aamu, Ja härmäkukkasiin Säteilee kulta rusko, Ja lumen kiiltäviin Kiteisiin säde päivän Luo ensi suutelon: Niin havahuttaa luonnon, Herättää inehmon.
Hän on niin sorea ja ihana Kuin kauniin kukkanen kedolla." "Voi sentään, Thore! että noin kiusaat minua," vonkui Olli-poika ja kiersi käsivartensa Thoren jalkojen ympärille ja katseli ylös häneen. "Laske jalkani irti, lurjus!" ärjäsi Thore vihaisesti ja potkasi Ollin luotansa. Ja sitten hän jatkoi laulaen: "Ja hänen poskensa hohtavat Kuin kesän ruususet armahat.
Oi, kukat armahat! Kuin valorikas Keväinen päivä sinilakineen Te suruani lievitätte. Thora Jo impinensä tulee messusta. Nyt toimeen! Onneani harmaapäänä Nyt vakoilen. Jos huikentelee Valpur, Niin pois, niin rientäen kuin tulinkin, Ja Henrik Leijonan taas joukkoon joudun Ma nuolta nopeammin; siellä surman Pian Vendiläisten tapparasta saan.
Se hohto sydämemme innolla täyttäköön, ja vauhti rientojemme sen ilmi näyttäköön! Hei! Soutakaamme veikot ja siskot armahat! Me kilvan soutakaamme, ett' aallot vaahtoisat vierellä venehemme hilpeinä hyppelee ja kokka mahtavasti edessä kohisee.
Tullut oli koolle kansa tuomaan touko-uhrejaan vetten, vaarain partahilta kautta suuren Suomenmaan, tullut oli nuoret, vanhat vakkojansa tuomahan, pyhän Päivävuoren päällä Ukon maljan juomahan. Tuolla tammipuiden alla urhot vanhat tarinoi, täällä kummun tanterella nuori kansa karkeloi; siellä istui Ilmariset, haastoi Väinöt harmahat, täällä leikki Lemminkäiset, astui Ainot armahat.
Heikki vuorostaan: »Tänään, isä, kohta Sinne mennä saan». Eikä ilta vielä Luonut varjoaan Maalle, kun jo Heikki Pääsi korkeaan Kotihin, miss' aina Herraa palvellaan, Eikä huolet paina Siellä konsanaan. Siellä pienokaiset Aina laulavat, Lapset ihanaiset, Herran armahat Enkelit ja kaikki Pyhät veisaten Yöt ja päivät halki: Kiitos Herrallen!
Päivän Sana
Muut Etsivät