Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Itse hän istui vain merinopsain laivojen luona, saaliin otti, ja sai murun muut, meni pääosa hälle; sai toki ruhtinahat, päämiehet kunnialahjan; muilla se rauhass' on, mun, akhaijeist' ainoan, vain mun armaan naiseni vei, sydänriemuni. Nyt sylitelköön mielikseen. Mitä kamppailee kera iliolaisten täällä akhaijit? Miks sotalaumoja Atreun poika tänne on haalinut? Syynäkö ei Helene hiusheljä?
Samoin mies saattaa ottaa vaimokseen kodin hemmoitellun lemmikin, aran, armaan laululintusen, jommoiset ovat aiotut elämänsulostajiksi. Olisikko oikein, että hän sitten rupeisi vertailemaan vaimonsa käytännöllistä kykyä ja taitoa äitiinsä ja sisariinsa, jotka ovat voimakkaita, tarmokkaita ja käytännöllisiä naisia ja jotka lapsuudestaan saakka eivät ole ajatelleetkaan muuta kuin taloustoimia?
Ikuista tyyntä soutamaan Ei sentään luotu meitä, Ei luotu aina nauttimaan Kotoisen lieden lämpöä Ja armaan lempeä; Ei luotu miestä ainakaan Ikänsä halki kuulemaan Kotoisen lahden laulua, Kotoisten kuusten huojua, Ei käen kultarinnan kukkumista, Ei laulu-leivon lempisäveleitä. Mies toimehen suureen suunnattiin Koti-aitojen ulkopuolla, Meri myrskyvä seilata annettiin, Ilo taistelun touhuun kuolla.
Siellä kasvavi korkeat tammipuut, tuvat tummat on tammien alla, ei paistele sinne päivät, ei kuut, ei tähtöset taivahalla, vaan ijäti pirtissä pienessä vain siell' loistavi silmä armaan. Ja keskellä leppien varjoavain ui Tuonelan joutsen harmaa. Ylös onneton! Vesi kiihtyvi! Kohta koski on! Se surmasi! Ja Tuonelan joutsen se joikuu näin: Yö, maailman äiti, sä hellä!
BENVOLIO. Samoissa Capuletin juhlapidoiss' Illastaa hempus, kaunis Rosalina, Ja muut Veronan kaunottaret kuulut. Käy sinne, vilpittömin silmin vertaa Johonkin toiseen muotoa tuon armaan, Niin korpiks joutsenesi luulet varmaan. ROMEO. Jos silmän' hurskas usko totuutta Noin pilkkaa, liekiks kyyneleeni tulkoot, Ja kosk'ei kuolleet itkun virrassa, Nuo kirkkaat harhalaiset tuleen kuolkoot!
Vaan lähemmin jos katson, mikä sille sisäisen arvon suo ja merkityksen, niin näen kohta, ett' on teiltä vain se. Jos kyllyydestään lahjan armahan minulle soikin luonto, runonlahjan, niin sentään onni oikkupää mun työnsi tylyllä ankaruudell' aina luotaan; ja milloin pojan katseen hurmasi maailman kukkurainen ihanuus, taas kohta nuoren mielen sumensi ansaitsematon hätä armaan kodin.
TYKO. Nyt muistan, että oli puheessansa erinomainen kaksimielisyys. HANNA. Niin hänen täytyi isänsä onnen tähden, niin armaan Tykonsa tähden. Mitä myrttikruunusta ja hääpäivästä hän lausui, niin omaa peijaisjuhlaansa hän silloin tarkoitti, jona seraafien kanssa hän korkeudessa tanssii. Tämä kuuluu ihanalta. Mailmani kääntyy ympäri! YRJ
Tuo otsa korkea luo varjoon piirteet ohimoin, Ja vienon kaihoisa on suu, min sulkee nuorukainen. Mut tuskan aavistus se valtaa emo-luonnon armaan, Mi ihanimman kauneensa jo kadottava on, Ja luonnon tytär mykkä kaikkoo kauas salohon Ja suree armastaan, mi tuossa riutuu, riutuu varmaan. Mut yli lähteen nojauneena hän vain seisoo siellä Ja vesiin katsoo, elää mietteissään ja unelmoi.
Veikkoin, käyös taistohon Eestä armaan maamme! Joskin taisto kova on, Voiton varmaan saamme.
Mä muistan äitin armaan, Hän harmaantuu, kuin sä, Vaan mieleltänsä varmaan Hän ain' on lempeä. Ol' isoisän' hänkin Sokea vanhana, Mut voitti näkevänkin Sielunsa valolla. Oot omaisteni lainen, Se mieltän' iloittaa, Kun valo armahainen Kesk'yöllä pilkuttaa. Kas tähtein valon esti Kesäinen aurinko, Sä tulit, leppyisesti Katselee tähdet jo.
Päivän Sana
Muut Etsivät