Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Minä puristin silloinkin huuleni yhteen, mutta tietämättäni tunkeusi niiden välitse muutamia varomattomia sanoja, minä tunsin itsessäni houkkamaisen päähänpiston saadakseni kerran kuulla sinun armaan äänesi lausuvan nimeni. En tiennyt, mitä sanoin tai tein.
Aisyeteen sai jumalaisen poika jo surman, sankari Alkathoos, jalon Ankhiseen vävy, nainut Hippodameian, vanhimman hänen tyttäriänsä, kasvaissaan kotonaan isän hellimän, myös emon armaan, sill' oli verraton häll' ikäsiskojen kaikkien kesken näät sulomuoto ja mieli ja askaretaito, ja niinpä yljäkseen hän sai ylevimmän miehiä Troian.
Saat itse kuulla: »Viihdymme erinomaisesti täällä vapaassa» jaha tuo alku ei kuulu asiaan. Lue kaikki »Viihdymme erinomaisesti täällä vapaassa ja vilposessa Norjassa, niinkin hyvin, että jos minulle nyt sanottaisiin: saat tulla takasin, minä jäisin kahden vaiheille. Ei niin, että olisin jo unohtanut armaan synnyinmaani, vaan niin, että personallista kotia ei minulla siellä enää löydy.
Mä valjastan varmaan Nyt varsani harmaan, Vien siskoni armaan Kanss' ajamaan. Taas kirkkaalla säällä Me luistinten päällä Niin lennämme jäällä Kuin tuulispää. Nyt uljahin alkaa Jo syöstellä jalkaa, Nyt kaikk' ylimalkaan Jo ennättää? On koululla lupa, Nyt lumesta tupa, Siin' istua hupa On muutamain. Vaan toiset ne ryskää Ja viskaa ja jyskää, Siit' ei tule yskää, Miehuutta vain.
Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisen Pilata murhe saa, ei syäntä viiltää Oi näätkö, iltaruskon hohtaen, Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää! Aurinko sammuu ... ei! vaan valosäteillään Hän loistamaan läks toista maalimata!
Kuningas vastaanotti kiitollisuudella ja pojallisella rakkaudella hänen hyväilyksensä. Sittenkun Kustavi Adolfi sen jälkeen oli suudellut veljeään, vilahtivat hänen silmänsä, epävakaisen näköisinä, hovineitien puoleen, missä ne jäivät viipymään erään armaan ja kainosti punastuvan neidin katselemiseen.
Kansankielen taitoa Kysyttihin harvalta: Eihän silloin ollut meitä Suomenkielen lehtoreita. Siispä tehtiin ukkoni Herra vallesmanniksi, Vanhan Suomen vartioiksi, Uutehen sulattajoiksi. Poku. Poku, kaunis Karjalan orhi, Isän' armaan ylpeys aikoinaan, Jalo, kirkassilmä ja tyyni, Oli parhain juoksija Suomenmaan.
Ystävä-lohduin vastasi vain kuustoistias impi: »Murheet pois! Pian ehkä ja arvaamatta jo poika saapuvi taaton luo sotateiltä, ja loppuvi kaipuu. Hän tuvan ahtaan laajentaa sekä uusivi silloin, sarkoja jatkaa, tuo kotitoimiin nuorikon armaan, viihtyvi, onnea luo elämäänne ja varttuvi vauraaks.
Ja laulakaamme kaikki nyt täysin sydämin, kuink' on tää maamme kallis ja meille rakkahin, mut Herrallemme harras myös kiitos kohotkaan, ett' armostaan loi meille näin armaan isänmaan! Juhani Pietari Hannikainen. Santavuoren tappelu. Santavuori, surun synkän mieleeni saa sana tuo! Santavuorell' liikkui kuolo, siellä vuosi hurmevuo.
»Urhon vapaaks saatan varmaan: eläköön hän eestä armaan, maineen, synnyinmaan!» Lausui, rinnass' into hellä, laittoi ruusulehtisellä puolisolleen kainon viestin vaan: »Saakoon kera ruusun tuokseen Seidin huokauksen luokseen uljas valtijas: mainees hurmaamana, kulta, pyytäisin mä hetken sulta, jotta kiittää saan sua juhlastas.»
Päivän Sana
Muut Etsivät