Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025


Viel' honkien humina laajalla käy Mun Suomeni suurilla mailla. Ei kirvestä kirkasta korvessa näy, Ei metsissä, kotkien mailla. Toki tiedän, ett' aika se tuleva on, Kun pelloksi muuttunut linnani on Ja lankuiksi metsäni uljaat. Mut Tapio, metsien haltija, voi Ei peikkojen valtahan joutaa. Hän, mahtava, yhäkin askaroi Ja honkien sarkoja hoitaa.

Mitä niillä lampahilla? Villoja keritä. Mitä niillä villoilla? Lankoja keträtä. Mitä niillä langoilla? Sarkoja kutoa. Mitä niillä saroilla? Lapsille takkia. Mitä niillä lapsilla? Lastuja kantaa. Mitä niillä lastuilla? Kukkoja paistaa. Mitä niillä kukoilla? Herrojen syöä. Mitä niillä herroilla? Keräjiä käyttämähän, Oikeutta ottamahan. Kolkkaa kotaa.

Kun tämä oli näin hyvin järjestetty, siirtyi Matti tänne ja alkoi kuokituttaa kaikkia nurmettuneita sarkoja, kunnes sai sadan tynnyrin siemenet niistä kahdestasadasta, jotka täällä ennen kylvettiin. Mitä minuun tulee, niin sain tämän torpan kuolinpäivääni asti palkkioksi joutavanpäiväisestä palveluksesta, jonka tein ukolle Isonvihan aikana, mutta se ei kuulu tähän.

Vaihtaisinpa mielelläni Suomesta vuorennikamen tuohon, lammensilmän tähän vehnäpellon rintaan taikka kanervikon katkasemaan noita loppumattomia kylvöheinän sarkoja, olisihan tuosta toki pikkusen vaihtelua, oikeinpa päätä huimaa kauvemmin katsellessa tuota ääretöntä yksitoikkoisuutta.

Syntyisin oli hän, kuten Balboa ja Cortez, Estremaduran maakunnasta Espanjassa, muutaman sotaherran äpärä-poika, joka nuoruudessaan paimensi isänsä lampaita, karkasi jonkun tepposen tähden saamansa rangaistuksen perästä tiehensä ja viimein kruunun sarkoja kulkiessaan joutui San Domingoon.

Kuinkahan monta miestä on mahtanut tähänkin peltoon haudata suuria, äänettömiä suruja niinkuin nyt hän hautaa hautaa Keskitalo ja hautaa pojat. Kukaan ei ajattele. Vilja lainehtii, ihmiset astuvat huolettomina sarkoja pitkin, myyvät ja vaihtavat niitä kuin markkinakoneja, vaikka maa vapisee esi-isien tuskien runsautta, kun se nyt lapsille leipää kasvattaa.

Hämärä vielä verhosi maisemat, mutta Hovin pellolta jo kuului puheen ääntä ja rautaisten parinkalukoukkujen kalahduksia. Siellä Uutela poikain kanssa iski hämäläiset aurat savolaiseen maaperään, sillä syyskynnöksiä oli ennestään vain moniaita sarkoja. »On kuin Jumala onni, että asiat on näin», ajatteli Uutela, »että heti pääsee maahan käsiksi

Ystävä-lohduin vastasi vain kuustoistias impi: »Murheet pois! Pian ehkä ja arvaamatta jo poika saapuvi taaton luo sotateiltä, ja loppuvi kaipuu. Hän tuvan ahtaan laajentaa sekä uusivi silloin, sarkoja jatkaa, tuo kotitoimiin nuorikon armaan, viihtyvi, onnea luo elämäänne ja varttuvi vauraaks.

Mikä tuskallinen unteluus, kun täytyi istua ja kuunnella kellon tikitystä; katsella Miss Murdstone'n vähäisiä, kiiltäviä teräshelmiä, kun hän pujotti niitä nauhaan; kummastella, joutuisiko hän koskaan naimisiin ja, jos niin, minkä onnettoman miehen kanssa; lukea sarkoja kaminin-reunuksessa ja käyttäyttää silmiänsä kattoon pitkin tapettien kiemuroita ja korkkiruuveja!

Mutta Perttilä... virkkoi Larsson kiivaasti. Perttilä kääntyi päin puhujaan ja loi häneen katseen, joka heti tukki toiselta suun. Senjälkeen käveli hän, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, sarkoja pitkin, arvosteli varmalla silmällä tehtyä työtä, milloin kiittäen, milloin moittien, ja taittoi silloin tällöin tähkäpään tutkien tarkalla huolella jyvien lukua ja painoa.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät