Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Silloin syvään huokas Suomen honka, muistui korkeat kuuset mieleen, palasi hän kaukomatkaltansa koissa käymähän isäinsä, käymään Hämeen Kiialassa, mistä lähtenyt oli suuri suku, viipymähän luona veljen armaan, Hauhon huikean tuomarin.
Niin, näyttäkää, ett' teette myöskin työtä; mut ensin nukkumaan, siis hyvää yötä! Menee ulos vasemmalle, SVANHILD näyttäytyy huoneessa kuistin yläpuolella, hän sulkee ikkunan ja vetää alas uutimet. Toimintaan; pois on aika unen armaan.
Tämä lapsi oli jo hänen kuullen lausunut sanoja, jotka tunkivat hänen sielunsa pohjaan ja häntä värähyttivät ja niin katseli hän nyt äitiä ja poikaa, kummastellen, mitä uusia lausuttaisiin. "Minä rukoilen Jumalaa armaan isäni tähden", sanoi Markus juhlallisella äänellä, joka niin nuoren suusta kuului oudolta. "Minä rukoilen, ja Jumala kuulee minua.
Syys sänkipeltoon kyynelöi, miss' yrmyt säät ne isännöi; sen sinitaivas rauhainen jäi tieksi talvimyrskyjen. Mun hyytyy veri suonissain: ma aion pauhuun ulappain; kun laivaa viskoo aaltoin vuo, taas kaipaan armaan Ayrin luo. Mut kuohut vyöryin käykööt vain, en pelkää turmaa rantamain; vaikk' kuolonuhka eessä ois, ei kammottaa se kurjaa vois!
Maraton, vesiin kuvastuin, on vielä alla vuoren harmaan; oi, hetken siellä uneksuin taas vapaaks muka Kreikan armaan: Kun Persialaisten haudan näin, en luullut orjaks itseäin. Siell' istui luona Salamiin maanvaltias, miss' aaltoo raumat; hän laivat luki tuhansiin, vei kansoin taistoon sotalaumat: ne kaikki tarkastukseen tuo, kun joutui yö, miss' oli nuo? Miss' ovat nuo? Ja minne, oi, jäit, maani?
Eikä Aurell-täti saanut mitään vastaan sanotuksi; hän tiesi Robertin tulleen Ryforsiin, ja hän oli jo ollut huolissaan siitä, että "kaunis Gabrielle-kulta" saattoi hyvällä omalla tunnolla olla niin kauvan poissa "kiltin, armaan miehensä" luota.
Miksi itkisit entuuttas, Muistain, ett' olit autuas? Kerran täytyy kevään laata, Riemun riutua kerran! Kevätpäiväsi siekin näit; Ainaiseksiko luulit tuon? Ellös talven varjoist' etsi Armaan leimua enää! Onnen hetkiä muistellet: Lintuin lauluja lehto soi, Kunnas lempi-templinämme Kaunis kukkia tuoksui. Muistatkos: syli sulki sun? Muistatkos: sydän etsi sua?
Enemmän kuin maa on syli armaan, enemmän kuin taivas silmä hellä, enemmän kuin äidin, taaton tahto huokaus tuo tuskin kuuluvainen. Tenhota mi voima voi kuin lempi, lempivää mi paula pidättäisi? Sotkana hän sarvet poikki soutaa, yli vuorten kotkan siivin kiitää; palajaa jo ennen puoltapäivää, kunne vasta yöksi varrottihin.»
Haasti ja sormenpäin rusoposkia uinujan armaan hiljaa koski ja pois kuin kukkastuoksu jo häipyi. Metsäin puut Hän verhovi, Hän jyvän ankean linnun löytää suo: Hän vastakin on mua auttava vielä.
Kaataa kaupungin Priamolt' ikivallat Olympon teidän suokoot, onnekkaan kotitiennekin olla. 19 Vaan anon armaan lapseni pois monin lunnahin: älkää poikaa Zeun uhitelko, Apolloa noutavanuolta."
Päivän Sana
Muut Etsivät