Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Vaan nyt Akhilleus tuimana karkasi päin hänet kaataakseen, tuhotakseen, huutaen hirmuisesti; mut Hektorin kätki Apollo, kuin jumal' ainakin, vei sumun taajan taa kevyesti.
Siispä nyt ennusmies tai pappi jo tai unitarkka tietäjä syyn sanokoon Zeun luotapa myös unet saapuu miksikä närkästyi näin meihin Foibos Apollo; lyötykö lie lupauksia tai satauhreja laimin? Ehkäpä vuonia ois valioita ja vuohia uhrit ottava tuoksukkaat sekä pois ruton torjuva meistä." Virkki ja jälleen istuutui.
Panthoon poialt' ois Menelaon helppo nyt ollut riistää pois asu sorja, mut ei sitä suonut Apollo, vaan jopa Hektorin, kuin rajun Areen, vimmasi vastaan, Menteen hän, kikonein päämiehen, muuttihe muotoon, astui luo, sanat siivekkäät näin hälle jo lausui: "Herkeä, Hektor, suott' ajamasta, on saamaton saalis nuo orot Aiakon aaluvan!
Ois väki Troian taas sotimielten akhaijien alta sortunut Ilioniin, pelon valtaan vaipuen, saaneet kunnian kuulun akhaijit Zeun asetustakin vastaan sankarivoimallaan; vaan itse Apollo jo kiihtäin Aineiaan tykö astui, kuin Perifas, esikoinen Epytos-airuen tuon, joka Aineiaan isän vanhan luon' oli harmennut, ain' alttiin, mieleväneuvon; 325 lausui näin hänen hahmossaan Zeun poika Apollo: "Kuinkapa varjelisittekin vaill' ikivaltojen suojaa torneja Ilionin, kuten näin minä jaksavan muitten, voimaans' uskaltain, väkehensä ja urhouteensa, vain omin joukkoineen, joskoht' oli miesluku harva!
Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Voitat neuvoss' aina, sa vanhus, poiat akhaijein. Moisia josp' oi korkea Zeus ja Athene, Apollo kymmenen neuvojamiest' ois mulla akhaijien kesken, korkea Ilion ois Priamolt' äkin vaipuva alle valtaavain käsiemme ja päätyvä sen tuhopäivä!
Kaannut akhaijeja kuinka jo monta ja aimoa onkaan julmuri hillitön mun murehekseni, vaan ylenkyllin riemuitsee Afrodite ja hohtavajousi Apollo, kiihtäjät houkkion tuon, joll' ei ole tuntoa lainkaan! Zeus isä ethän suuttune vain, jos julkean Areen kamppailusta ma karkoitan häpeällisin iskuin?"
Nyt raudasta mulla on jänteret, nyt luuni on yhtä luuta. Kas, Apolloa, joka hymyilee, sitä voita ei Olympo jumalineen, ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon. Hymyn voima on voittamaton. Meri pauhaa, ukkonen jylisee, Apollo saapuu ja hymyy. Ja katso! Ukkonen vaikenee, tuul' laantuu, lainehet lymyy. Hän hymyllä maailman hallitsee, hän laululla valtansa vallitsee, ja laulunsa korkea, lempeä on.
Soi kovin kalskahtain upo-uus, tinavälkkyvä varje, kun kävi keihäs kohti, mut taapäin iskevä tutkain kimposi, pystynyt ei, ikivaltain lahja sen esti. Syöksyi Peleun poika nyt aimon Agenorin kimppuun; voittajamainett' ei toki sallinut hälle Apollo, vaan hän Agenorin tempasi pois sumun sankean peittoon, turvaan kamppailust' uron ohjasi vauriotonna.
2:NEN SENTTUURIO: On koetettu. Mutta ei auta parhaat laulut, ei sitrat, ei vaikka Apollo itse astuisi maahan! hän ei löydä meidän joukostamme mieleistänsä. TIITUS: Ah, kyllä minä otan hänet. 2:NEN SENTTUURIO: Ehkä niin, jos hän tietää mitä sinulle on ennustettu. TIITUS: Minä otan hänet hänen tietämättä kuka olen.
"Sittenhän on kaikki hyvin, sitten, voi, kuinka kepeäksi sieluni käy, sitten Irene tulee puolisokseni, niin totta kuin hengissä tahdon pysyä! Oi Eros ja Aphrodite ja Zeus isä ja Apollo, kuinka hauskaa tämä on! Tuntuupa kuin suurin noista pyramiideista olisi pudonnut sydämeltäni!
Päivän Sana
Muut Etsivät