Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Päästä jo tempasi pois kypärinkin Foibos Apollo; kalskuen polkea jäi kavioitten tuo kypär' uljas, huiskuvatöyhtöinen, neliharja, ja hurme ja multa töyhdön tahrasi.
Haavan akhaijein sai paras sankari, eikä hän kauan nuoltani tuimaa kestäne kai, minut totta jos tänne tuonut poika on Zeun Lykiast', isovalta Apollo."
Muistipa ruokaa näät Niobekin suortuvasorja, vaikk' oli linnassaan kakstoista hän vaipuvan nähnyt lastaan, neitoa kuus, kuus poikaa kukkeavartta. Surmasi närkästyin pojat hohtavajousi Apollo, tyttäret Artemis ampujatar, kun kerskunut äiti vertainen olevans' oli Leton kukkeakulman, kaksi kun täll' oli lapsia vain, niin montapa hällä. Niinpä ne kaksi nyt kaikk' emon ylpeän kantamat kaatoi.
Vuokko seisoi siinä yksinään ruohokossa, aika alkoi tuntua pitkältä ja vuokko rupesi lakastumaan. Viimein tuli Apollo taas sattumalta sinne vielä kauniimpana kuin ennen ja vuokko taas kysyi: "rakastatko sinä minua?" "En, en vähintäkään", vastasi perho. "Mutta minä rakastan sinua", sanoi vuokko. "Mitä se minuun koskee!" sanoi perho.
Joutuen Meriones heti jousen tempasi hältä, nuoli jo ennestään varaeltuna häll' oli valmiiks; 871 eip' unohuttanut lausua myös lupausta hän, että hält' esikoisia vuonia sais satauhrin Apollo.
Kuulit muulloinkin sinä mun rukoukseni aina, arvoon myös minut autit, akhaijeja löit kovin kohluin, niinpä sä nytkin taas mua kuule ja toivoni täytä: danaolaisist' ottaos pois nyt turmio tuima!" Noin sanat hartaat huusi, ja Foibos Apollo ne kuuli.
Vaan tykö lähtehien kun neljännesti he saapui, vaakaan kultaiseen ylitaattopa kaks ylen kolkon kuoleman arpaa laski, Akhilleun toinen ol' arpa, toinen Hektorin taas, hevonsuistajan, kohtalonpäivän; keskeä vaakaa nosti, ja vaipui Hektorin arpa Hadeen alhoon asti, ja luota Apollo jo luopui, päilyväsilmä Athenepa taas tykö riensi Akhilleun, astuen aivan luo sanat siivekkäät heti virkkoi: "Nytp' ison maineen, oi Zeun suosima, kuulu Akhilleus, toivon, akhaijien laivain luo me jo viemmekin vihdoin, Hektorin surmaten, taistoon vaikk' ylen yltiö onkin.
Näistäpä kamppailkoon kaks urhoa nyt parahinta, nouskoon nyrkkeilyyn rajuiskuiseen, ja se, jolle antaa voiton Apollo akhaijein kaikkien nähden, muulin seimelleen talutelkoon, muhkean juhdan, maljapa olkoon taas hyvityksenä voitetun urhon."
Seppelsorjapa vastasi näin ajon raikuvan impi: "Oi isä, Here, puoliso sun, mua löi helo-olka, aina jok' alkuna on toran, riidan taivahisille." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa. Vaan pyhän Ilionin nyt linnaan riensi Apollo, luuli akhaijein näät sinä päivänä murtavan muurit kauniin kaupungin heti vastoin salliman suomaa.
Siin' ohi ehtinyt ois Diomedes tai tasarinnan, ellei närkästyksissään äkin oisi Apollo iskenyt pois hänen kourastaan helavälkkyä ruoskaa. Silloin puhkesivat uron silmiin kyynelet kiukun, sill' yhä yltyen vain Eumelon juoksijat kiiti, vaan omat jälkeen jäi, kun ruoskaa vailla ne juoksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät