Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Hiipikö Nyt Saturninus, kuin Tarqvinius muinoin Sodasta suorastaan Lucretian viereen? MARCUS. Laps rakas, istu; istu tähän, veli! Apollo, Pallas, Zeus, Mercurius, Mua valaiskaa, ett' ilkimyksen löydän! Näet, käden avutta ma tuohon Nimeni piirsin. Kirottu se sydän, Jok' ajaa meitä moiseen kiusaukseen! Laps hyvä, kirjoita, tuo vihdoin ilmi Mit' aikoo kostettavaks jumalat.
Rikkait' Idan juurehisen asujoita Zeleian tumman Aisepos-joen juojia, heimoa Troian, heitäpä taistoon johti Lykaonin loistava poika Pandaros, jolleka jousen ol' antanut itse Apollo.
Kenties oli se hiukan kauniimpikin, en osaa sitä niin tarkkaan sanoa. Missä kukkia kasvaa, siellä lentelee perhosia; missäpä ne muuten lentelisivät? Se on vanha historia ja siitä on niin paljo lauluja, että kyllä niitä riittää. Apollo oli suurimman perhosen nimi. Sillä oli valkoiset siivet ja niissä keltaisia kunniarahoja.
"No, Apollo!" huusi ylimmäinen vanginvartija, puhutellen alempaa virkaveljeänsä lystikkäällä vankihuoneessa käytetyllä haukkumanimellä, "älä kaiken päivää te'e lähtöä tuon roskaleipomuksesi kanssa!
Itse hän kieltäytyi tuhon torjunnasta ja turman, vaan toki Patroklon asuhunsa hän vyötteli aimoon, laittoi ottelemaan, kera suuren soi sotaparven. Päivän kaiken taistelivat liki porttia Skaian, kaanneet kaupungin sinä päivänä oisivat, ellei iskenyt maahan Apollo Menoition ois uropoikaa, turmien tuottelijaa, iso jott' ois Hektorin maine.
Tuoll' Aineias käy, sopavasket välkkyvät yllään, Peleun poikaa päin, soi intoa hälle Apollo. Vaan kera tulkaa kaikki, me pois hänet koht' ajakaamme; 119 tai joku käyköön meistä nyt luoksi Akhilleun aimon, voimaa antakohon sekä rintaan rohkean tiedon, että hän ylhimpäin on lempimä kuolematonten, vaan vähänvoipia ett' ovat nuo, jotk' iliolaisten suojana olleet on sodan, surman tanterehella.
Mut ottelon keskeen riensi Apollo ja löi sekasortoon kaikki akhaijit, vaan väki Troian sai sekä Hektor kunnian kuulun. Danaolaisia muit' ei surmata huolinut Hektor, vain Patrokloa päin kaviokkaat ohjasi orhit.
Kahdestoistapa kons' uron kaatumisest' oli aamu, loihe jo lausumahan seass' auvollisten Apollo: "Kauheat taivahiset, tuholaiset! Keillekä Hektor reisiä uhrasi siis valioitten härkien, vuohten?
Niin sanoen lensi Apollo tiehensä, mutta eipä hän pitkälle ehtinyt, kuin joutui varpusen nokkaan, joka oli kauan lähimmällä aidalla väijynyt häntä. Naks vain, niin kaunis Apollo oli varpusen suussa ja yhtenä suupalana nieltynäkin, vaikka hän koettikin herättää niin suurta huomiota. Kataja näki tuon kaiken ja ajatteli omaan tapaansa.
Vaan sillä välillä jo tämä kaukana lahdella järven Ihailee kauneuttans, sovitellen seppelettänsä. Foibo ja Hermes. Vakaa valtias Deelon ja Majan poika, tuo sulja, Kilvan kiistelivät, kummalle kilvatko sais. Kantelett' vaatiipi Hermes, sit' vaatii myöskin Apollo, Turhaanpa toivolla tok täyttävät syömensä he; Sillä jo kiistan, näät, ratkaisemaan rientääpi.
Päivän Sana
Muut Etsivät